Kohtaus (Avellan)

Kohtaus. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Hän seisoi suussa pensaston,

Tuo tyttö mulle rakkainen;

Ja silmä, ennen vallaton,

Oil kiinitetty mättääsen,

Joss’ rinnallani riemuisna

Hän istui viimis iltana

Hän ruusun, muistoks’ annetun,

Nyt kantoi täynnä kyyneltä;

Hän kaukaiseksi luuli mun,

Ja aivan olin vieressä;

Ma pensastossa piilosin,

Ja itkusilmin katselin.

Siell’ seisoi koivu ijäinen,

Mi vielä tarjos varjoaan;

Se tytön nimimerkkisen

Ja munkin kantoi kuoressaan; –

Ne rinnakkaisin leikkasin,

Kun yksin kerta viivähdin.

Oil mieluista, kun ainiaan

Ne siellä löysi koivusta. Nyt

huovaten hän seisoi vaan

Ja tähtäs kullan haahmoa,

Ja suruvärsyn piirusti,

Jon Frithion itki Inkeri.

Ja piilossani viivyin vaan,

Ja tytön annoin tuskailla;

Ett’ eestäni oil vaivoissaan,

Se mulle hauskaa aatella;

Sen vuoksi vainen kujeilin,

Enk’ oitis tullut ilmihin.

Vaan perho etsi kukkastaan,

Ja kukka suuta tarjoili;

Ja rastas lauloi koivussaan,

Ja kohta saapui kumppani;

Ma tyttöäni huudahdin,

Ja hälle helmaan lankesin.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.