Kohtuuden mies
| Kohtuuden mies. Kirjoittanut Hilda Käkikoski |
- Kaarle vanhus, lautamiesi,
- Paikkakunnan arvokkain,
- Kaasi lasin naapurille,
- Itsellensä puolen vain.
- ”Näin” – hän lausui arvokkaasti,
- ”Isäin käski aikoinaan.
- Puolen lasin juon mä aina,
- Täyttä viel’ en milloinkaan.
- Väsyneenä monta kertaa
- Virkisti se sydäntäin,
- Poisti vilun pakkasessa,
- Mausti ruo’an syödessäin.
- Luojan lahjat maailmassa
- Usein väärin käytetään.
- Siitä syntyy pahennusta,
- Josta lahjaa syytetään.
- Minun mielestäin on väärä
- Syytös raittiusmiehien.
- ”Juo sä, mutta tiedä määrä!”
- Neuvoni on pojillein.”
- Ja hän joi ja kaatoi muille,
- Käski määrää noudattaa.
- Pojat joi ja isä kiitti
- Hyväin lahjain Antajaa...
- Vuodet vieri: poika vietiin
- Murhan työstä Kakolaan
- Tytär naitiin juomarille,
- Joutui varhain tuonelaan...
- Kaarle vanhus valkopäänä,
- Vanhuuttansa vavisten,
- Surun murtamana huusi
- Kotikylän nuorillen:
- ”Älkää juoko: viina kirkas
- Punertaapi lasissaan, *)
- Mutta alas mentyään se
- Tuo kuin käärme, kuolemaa!
- Ällös maista! Surkeasti
- Pettää malja kohtuuden.
- Viekää pois se, jott’ei teiltä
- Taittuis sauva vanhuuden!”
Kkkk [Hilda Käkikoski].
*) Sal. Sanani. 23: 31, 32.
Lähde: Päivälehti 17.10.1890.