Kointähti

Kointähti. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén

Oi aamu! Liitton’ täällä

uudistat kanssa Jumalan:

Ken rusopilves päällä

tuo armon sanoman?

Sä, jonka loistannasta

jo sylilasna riemuitsin,

kointähti, oikein vasta

nyt nimes tunnenkin.

Oot kuva Lempeästä,

mi valon – ajan helmassa –

erotti pimeästä

verensä virralla:

Silmänsä rakastavan

hän luopi minuun katseellas,

ja valon vapahtavan

näen kirkkaudessas.

Vaalistut, katoot valoon

sä päivän, jota ennustit,

auringon läsnä jalon

tok’ aina sädehdit.

Auringon, mi nyt pian

käy todistajaks liittoni,

mi toivohon ain’ ijan

vihkiipi eloni.

Ah, tänään valoisesti,

kointähti sielun loistele;

vie meitä mieluisesti,

mihinkä aiomme!

Matkamme päättyy pian:

Sä, silloin ehtootähtönen,

taas kutsut rauhan sijaan,

takana pilvien.

Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.