Kointähti (Sinusta, Jesus)
| Kointähti. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Sinusta, Jesus, milloin
- mä elin erossa,
- harhailin yössä silloin
- maailman korvessa.
- Syvyyden reunall’ aivan
- mä petyin kulkemaan,
- ja sumu multa taivaan
- jo kätki kokonaan.
- Tukea varsin vailla,
- toivotta seisahdin:
- ah, kolkon kuolon mailla
- mä olin, huomasin.
- Vaan silloin sanas paistaa
- minulle, Jesus, soit,
- taivaaltani ja maista
- pois sumun synkän loit.
- Kointähti aamuruskon
- koittaissa valaisi.
- Mun sieluni sen uskon
- silmällä havaitsi.
- Suloisna seisoit perin
- vuorella Taborin;
- vaan priiskoitettu verin,
- ah, olit kaunihin.
- Toit meille taivaan valoa,
- ja valoon lähdit Sa,
- taas nousit, armon jalo
- aurinko, Jumala.
- Sielumme Sulta perii
- vain voimaa, eloa.
- Ah, sinusta ken erii,
- on kuolon varjossa.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.