Koivulleni
Ulkoasu
Koivulleni. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Aivan alla ikkunani
- kasvaa koivu sorja,
- sen on varsi valkea
- ja oksa hento, norja.
- Tuuli sitä tuivertavi,
- mutta ei se haittaa,
- ei mun kesäkoivuani
- henno tuuli taittaa
- Kun sen hienot hiirenkorvat
- aukes aamusella,
- kaikkien sen kauneutta
- täytyi ihastella.
- Peippo lensi koivun latvaan,
- kun sen kaukaa näki,
- ja sen oksaan kukkumahan
- kerkes kevätkäki.
- Ja kun tuiman talven valta
- laittaa lunta, jäitä,
- on kuin armas puuni silloin
- valmistaisi häitä.
- Pukeuupi puhtoisiin
- ja hohtaa valkoisissa,
- tuhat loistaa helmeä
- sen puvun laskoksissa.
- Ilossa ja surussa
- se puu on ystäväni,
- enkä sitä unhottaa
- mä voisi ikänäni.
- Maailmaan kun kuljen pois,
- niin näen monta muuta
- kenties vielä sorjempaakin
- suuren metsän puuta.
- Mutta sinun vertaistasi
- en mä löydä noista,
- niin ei mulle mieluisata
- maailmassa toista.
1898.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.