Koivun juurella

Koivun juurella. Kirjoittanut Irene Mendelin

Me koivun juurelle istuttiin

Vihantain oksien alle,

Ja koivun latva se huminoi

Ja rastaan laulu se sieltä soi

Armaalle kuuntelevalle.

Ja silloin kerroit sa minulle

Elosi synkeän tarun,

Sen kuinka kuihtuivat kukkaset,

Sen kuinka murtuivat toivehet

Pakosta kohtalon karun.

Ma sua ääneti kuuntelin

Ja sielun silmälle aukes

Elämän kalsea onteluus,

Ja kolkko, pimeä pohjattuus,

Sun johon onnesi raukes.

Kevättä luonto se soitteli –

Mun kaiho painalsi mieltä.

Sun synkkää taruas kuunnellen

Myös oman kuuntelin sydämmen

Suruisen armasta kieltä.

Kun Luojan päivyt se kevään toi,

Niin järvet jäistä ne irkos,

Viritti lintuset laulujaan,

Maa nuori nostatti kukkiaan

Ja koko luonto se virkos.

Sun elos’ synkeä tarina

Keväimen herätti mulle,

Herätti kukkaset laulujen –

Mut niiss’ on kastetta kyynelten

Ja hiljaa soipi ne sulle.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.