Kolme maljaa (1874)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme maljaa.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Vielä sulo Suomessamme
Kielet kanteloisen soi,
Liikutella tuntojamme
Laulun sävel voi.
Varmaan Wäinämöinen tässä
Hengessään on meitä lässä!
Wäinön maljaan tarttukaa!
Hän se kanteloisen keksi,
Hältä laulut ikuiseksi perinnöks sai Suomenmaa!
      Saakoon sudet lampahiksi
      Soitto yhä!
      Tehköön korpit kyyhkysiksi
      Laulu pyhä!
                                        Hurraa!
Vielä vasaroiden kalkkeet
Kuuluu; sepät työssä on.
Säkeniä säihkyy; palkeet
Lietsoo ahjohon.
Muistakaamme Ilmarista
Seppoamme kunnollista,
Malja hälle, veikkoset!
Taivaan takoi hän jo ammon,
Takoi Pohjolahan Sammon,
Takoi miekat, asehet!
      Kuontukohon kaluiksemme
      Raaka-aine!
      Nouskoon suureks seppiemme
      Työ ja maine!
                                        Hurraa!
Vielä Lempi kiikkuu, kiehuu
Nuorukaisen rinnassa,
Se myös hehkuu, liikkuu, liehuu
Neidon povessa.
Lemminkäisen maljaan kiini!
Loiskis pohjaan, pohjaan viini!
Hän se elää, kuolla ties!
Hänpä – hiis sen hulivilin
Töistä viitsii tehdä tilin –
Lempimään ol’ aika mies!
      Olkoon puhdas lemmen maja
      Rinnassamme!
      Lempikäämme armasta ja –
      Suomeamme!
                                        Hurraa!

O[lli]. W[uo]r[ine]n.


Lähde: Suomen Kuvalehti 1.4.1874.