Kolme maljaa (1875)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kolme maljaa.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Vielä sulo Suomessamme
Kielet kanteloisen soi,
Liikutella tuntojamme
Laulun sävel voi.
Varmaan Wäinämöinen tässä
Hengessään on meitä lässä!
Väinön maljaan tarttukaa!
Hän se kanteloisen keksi,
Hältä laulut ikuiseksi
Perinnöks sai Suomen maa!
     Saakoon sudet lampahiksi
     Soitto yhä!
     Tehköön korpit kyyhkyisiksi
     Laulu pyhä!
                         Hurraa!
Vielä vasaroiden kalkkeet
Kuuluu; sepät työssä on.
Säkeniä säihkyy; palkeet
Lietsoo ahjohon.
Muistakaamme Ilmarista,
Seppoamme kunnollista,
Malja hälle veikkoset!
Taivaan takoi hän jo ammon,
Takoi Pohjolahan Sammon,
Takoi miekat, asehet!
     Kuontukohon kaluiksemme
     Raaka-aine!
     Nouskoon suureks seppiemme
     Työ ja maine!
                         Hurraa!
Vielä Lempi kiikkuu, kiehuu
Nuorukaisen rinnassa,
Se myös hehkuu, liikkuu, liehuu
Neidon povessa.
Lemminkäisen maljaan kiini!
Loiskis pohjaan, pohjaan viini!
Hän se elää, kuolla ties!
Hänpä – hiis sen hulivilin
Töistä viitsii tehdä tilin –
Lempimään ol’ aika mies!
     Olkoon puhdas lemmen maja
     Rinnassamme!
     Lempikäämme armasta ja –
     Suomeamme!
                         Hurraa!


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.