Kolme neitoa rallattavaa
Ulkoasu
Kolme neitoa rallattavaa Kirjoittanut Gustaf Fröding |
- Kävi kolme neitoa teiskuin
- tietaivalta Haaviston haan,
- ja hameet ne hulmusi leiskuin,
- ja he rallatti, rallatti vaan.
- He tahdissa marssien astui
- sekä valssia pyörivät vaan:
- »Ja Kallen ruuti kastui»,
- soi rallatus vallattomaan.
- Niin mutkassa tien, liki hilaa,
- tiehaarassa Haaviston haan,
- »Käki kukkuu, kuulkaa!» he pilaa,
- mut äkkiä vait ovat vaan.
- Kuin hiiret hiljaa ja säikkyin,
- rusoposkin he hiipivät vaan.
- Mut miks värit vaihteli väikkyin,
- miks rallatus vaikenikaan?
- Kas, nuoreen-herrahan kolmeen
- he tupsahti oikoisenaan;
- siks silmihin huivi ja solmeen,
- siks rallatus vaikeni vaan.
- Ja ne herrat, ne keskellä hilaa
- vain virnisti vallattomaan:
- »Käki kukkuu!» he matkii ja pilaa,
- ja he rallatti, rallatti vaan.
Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.