Siirry sisältöön

Kolmeen kertaan ammuttu

Wikiaineistosta
Kolmeen kertaan ammuttu.

Kirjoittanut anonyymi


Vallankumousten katutaisteluiden aikana Pariisissa sattui eräälle kapinallisten päällikölle seuraava seikkailu.

Hänet vangittiin erästä kadulle rakennettua varustusta valloittaessa. Ilman muitta mutkitta hänet asetettiin tovereineen seinää vasten, sotilaat järjestettiin heidän eteensä ja laukaukset pamahtivat. Mutta sotilaat olivat liian kiihkeitä ja hermostuneita. He ampuivat huonosti, joten sankariimme ei sattunut ainoatakaan kuulaa. Hänen toverinsa sitävastoin saivat kyllä otsaansa. Hänellä oli kumminkin kylliksi mielenmalttia heittäytyä maahan oikeassa silmänräpäyksessä ja teeskennellä kuolleensa.

Tämän jälkeen sotilaat ilman muuta jättivät paikan; heillä oli monta muuta varustusta valloitettavana. Kun katu oli tyhjä, tarkasti ammuttu itseään, huomasi olevansa vallan vahingoittumaton ja tyyntyessään ankarasta hämmästyksestään näki hän että seikkailu oli tapahtunut lähellä hänen omaa taloansa.

Tämän huomattuaan hän ryömi talonsa portille, joka on jäänyt auki, menee huoneeseensa, riisuu univormunsa, pesee hätäisesti ruudinsavun mustaamat kätensä ja kasvonsa, pukeutuu tavalliseen pukuunsa ja lähtee jos mahdollista hakemaan turvapaikkaa rauhallisemmissa kaupunginosissa.

Mutta hän ei olo kulkenut sataa metriä, kun hän kohtaa sotilaspatrullin. Hänet otetaan kiinni, kysellään, ja kun hänen vastauksensa näyttivät epäiltäviltä, viedään hänet suoraa päätä sotilasoikeuteen, joka oli alituisesti koolla. Hänet tuomitaan, ja tuomittujen käsittely on nopsa. Hän viedään kahden tahi kolmensadan toverin kanssa Lobau-kasarmiin, missä yhteislaukaukset paukkuivat alituisesti.

Tuskin on joukko saapunut pihalle, kun se otetaan vastaan ankaralla lyijysateella ja vaipuu maahan. Sankarimme kaatuu toveriensa mukana ja menettää tajuntansa.

Muutamia minuuttia myöhemmin, pihaa siivottaessa löydettiin hänet kuolleen näkösenä, mutta vielä hengittäen, ja ilman naarmuakaan ruumiissaan.

Upseeri, joka hänet löysi ei tahtonut olla julmempi kuin kuolema, ja olisi hän nyt pelastettu ellei hän olisi saanut ajatusta koettaa karata yön turvissa. Se oli onnetonta, sillä sen sijaan että häntä olisi ajettu takaa ammuttiin hänen jälkeensä kymmenen tai kaksitoista laukausta. Tällä kertaa sai hän yhden kuulan olkapäähänsä, toisen lanteisiinsa, kolmannen käsivarteensa ja kaatui maahan. Hänet noudettiin takaisin, vietiin sairashuoneeseen, sidottiin ja hoidettiin. Kuuden kuukauden kuluttua oli hän terve ja vietiin vankeuteen.

Tämä kolmeen kertaan ammuttu mies kertoi myöhemmin reippaana ja iloisena seikkailuistaan tuona yönä.


Lähde: Työmies 14.10.1901.