Kommunismin kehto

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kommunismin kehto.
(Laatukuva.)
Kirjoittanut Zacharias Topelius
Suomentanut Matti Järvinen.


Katu. Hampuri? Lontoo? Wien? Pariisi?
Ilta. Pimeys. Myrsky. Erään puodin
suuressa peili-ikkunassa herkkuja kaikilta
maailman meriltä ja mailta, kirkkaasti valaistuina.
Se kaikki aukeaa kulkijan himoavalle katselle,
siitä kaikesta tuoksuu mielihalu, siitä kaikesta loistaa mielihyvä.
Astu sisään! Etkö tunne Herran sanaa:
»Minun oli nälkä, ja sinä annoit minulle syödä»...
– Niin, pienellä lisäyksellä: syö, jos sinulla on kultaa!
Siellä yltäkylläisessä paratiisissa
häilyy divaaneille ojentuneita varjoja
vierellään pinoittain ostereita, hummereita ja samppanjaa.
Mutta ulkona seisoo, puoliksi kadun pimennossa
ja puoliksi ikkunaruudun valon häikäisemänä,
sen toisessa nurkassa nälkiintynyt ihmisraukka,
yllään ryysyjä, ja toisessa nurkassa
köyhä äiti nälkiintyneen lapsensa kanssa.
Sinä, joka istut sisällä pikarin ääressä kylläisenä,
aja heidät pois, jos he tuijottavat himokkaasti sisään!
Ammu heitä raehauleilla, jos he kurkottavat
laihan kätensä kohti herkkujasi
ja sanovat sinulle: varallisuus on varkautta!