Kommunismin kehto
Ulkoasu
Kommunismin kehto. (Laatukuva.) Kirjoittanut Zacharias Topelius |
Suomentanut Matti Järvinen. |
- Katu. Hampuri? Lontoo? Wien? Pariisi?
- Ilta. Pimeys. Myrsky. Erään puodin
- suuressa peili-ikkunassa herkkuja kaikilta
- maailman meriltä ja mailta, kirkkaasti valaistuina.
- Se kaikki aukeaa kulkijan himoavalle katselle,
- siitä kaikesta tuoksuu mielihalu, siitä kaikesta loistaa mielihyvä.
- Astu sisään! Etkö tunne Herran sanaa:
- »Minun oli nälkä, ja sinä annoit minulle syödä»...
- – Niin, pienellä lisäyksellä: syö, jos sinulla on kultaa!
- Siellä yltäkylläisessä paratiisissa
- häilyy divaaneille ojentuneita varjoja
- vierellään pinoittain ostereita, hummereita ja samppanjaa.
- Mutta ulkona seisoo, puoliksi kadun pimennossa
- ja puoliksi ikkunaruudun valon häikäisemänä,
- sen toisessa nurkassa nälkiintynyt ihmisraukka,
- yllään ryysyjä, ja toisessa nurkassa
- köyhä äiti nälkiintyneen lapsensa kanssa.
- Sinä, joka istut sisällä pikarin ääressä kylläisenä,
- aja heidät pois, jos he tuijottavat himokkaasti sisään!
- Ammu heitä raehauleilla, jos he kurkottavat
- laihan kätensä kohti herkkujasi
- ja sanovat sinulle: varallisuus on varkautta!