Korkeat tuomarit

Korkeat tuomarit Kirjoittanut Otto Manninen

Heti valmis, varma teillä toisista on tuomio.

Tulla siinä touhussa voi pieni epähuomio.

Tuomionne toitottaa voi vahingossa julki

senkin, mitä sisin salasopukkanne sulki.

Senkin – niin, ja lopulta vain sen ja senpä juuri.

Kas, se pieni erehdys voi tulla, ellei suuri.

Varmint’ oisi varoa, siin’ ehk’ on oma turma.

Tikanpojan oma suu on tikanpojan surma.

Omia se muuks ei muuta havittelujanne,

siitä iskee itseenne niin todistus kuin kanne.

Luotatteko keinoonne, se ettei kerran paljasta

asukasta uutta uljaan jalopeuran taljasta?

Ettei ala ihmettely eikä hevin lopukkaan:

mikäs meni siihenkin ja siihenkin jo kopukkaan?

Korkeutensa luovat muka korokkeilla paljoilla,

tavoittavat arvon, mahdin maassa lainataljoilla!

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.