Siirry sisältöön

Korkeelle, korkeelle, keinut ja kiikut!

Wikiaineistosta
Korkeelle, korkeelle, keinut ja kiikut!

Kirjoittanut Eero Eerola


Korkeelle, korkeelle, keinut ja kiikut,
kaunis on taivas, ihana maa,
valkean yöhyen suuret roihut
uhrisavua suitsuttaa,
tarjoo nuori ja hilpeä kansa
uhrinsa kauniin jumalilleen,
korkeelle, korkeelle, keinut ja kiikut,
juhannusvalkeat valloilleen!
Luonto on vehmas ja kukkia täynnä,
lempensä leikkiin se unhoittuu,
ruistähkä heilimähetkessä keinuu,
tuhlaa tuoksuja pihlajapuu,
valvovat yön yli auringon lapset,
autuus, ah, helmassa auringon,
maan sulotyttären keltakultahapset
ilon ikihelmillä kastettu on.


Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.