Korkeimman oikeuden tuomio kuolleeksi julistamisesta 1953

KKO 1953 II 156
Suomennos.

Kun kuolleeksi julistetun henkilön sittemmin havaitaan olevan elossa, ei erityinen kanne kuolleeksijulistamispäätöksen purkamiseksi ole tarpeen.

Vaatimusta sellaisen omaisuuden takaisin saamiseksi, joka on toisen henkilön haltuunsa ottama, ei kuolleeksi julistetun henkilön tarvitse siinä määräajassa, josta säädetään kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetussa laissa, panna vireille tuomioistuimessa, vaan yksilöllisen vaatimuksen esittäminen riittää puhevallan säilyttämiseksi.

Kihlakunnanoikeus

Talonpoika Karl Georg N:lle, emäntä Anni Elisabet G:lle ja työmies Johan Wilhelm N:lle 19/5, 18/6 ja 20/6 1950 toimitettujen haasteiden nojalla oli työmies Erik Wilhelm N. tai J. Maalahden kihlakunnanoikeudessa (Malax HR) lausunut, että hänet oli kihlakunnanoikeuden päätöksellä 14/9 1937 julistettu kuolleeksi, mistä päätöksestä hän on saanut tiedon vasta vuoden 1947 lopussa, ja että muita lukuun ottamatta Karl Georg N. myötäpuolineen olivat häneltä saatuna perintönä 19/1 1938 keskenään jakaneet hänelle kuuluvan 0,0227 manttaalin suuruisen osuuden tilasta Villman RN:o 28¹⁴ Maalahden pitäjän Övermalaxin kylässä.

Kun Karl Georg N. ja hänen myötäpuolensa, huolimatta Erik Wilhelm N:n syksyllä 1948 heidän luonaan tekemästä asiaa koskevasta vaatimuksesta, eivät olleet antaneet hänelle takaisin niitä osuuksia puheena olevasta tilasta, jotka he olivat saaneet jaossa, oli Erik Wilhelm N. oikeudessa vaatinut, että heidät velvoitetaan luovuttamaan nämä osuudet hänelle, minkä ohessa hän oli pyytänyt kulujensa korvaamista asiassa.

Karl Georg N:n ja hänen myötäpuolensa vastustettua kannetta, katsoi kihlakunnanoikeus p. 31/1 1951 selvitetyksi, että sen jälkeen kun Karl Georg N:lle ja hänen myötäpuolilleen Erik Wilhelm N:n jälkeen suoritetussa perinnönjaossa oli annettu Karl Georg N:lle 0,000725 sekä Anni Elisabet G:lle ja Johan Wilhelm N:lle kummallekin 0,001465 manttaalia edellä mainitulle Erik Wilhelm N:lle kuuluvasta tilasta, joista osuuksista yhdessä Karl Georg N:lle ja hänen myötäpuolilleen samasta tilasta muilla perusteilla kuuluvien osuuksien kanssa, sen jälkeen kun osa niistä oli heidän toimestaan myyty, on muodostettu lohkomalla tila Villmans RN:o 28²⁵ suuruudeltaan 0,0044 manttaalia, Erik Wilhelm N. oli tehnyt kyseessä olevan vaatimuksensa siinä kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetussa laissa säädetyssä yön ja vuoden määräajassa sen jälkeen kun oli saanut tiedon kuolleeksi julistamisesta.

Yllä olevan johdosta ja koska sanottu lainkohta sulki pois lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta 28/2 1930 annetun lain 21 §:ssä säädetyn kymmenen vuoden määräajan soveltamisen, velvoitti käräjäoikeus Karl Georg N:n sekä hänen myötäpuolensa luovuttamaan Erik Wilhelm N:lle 0,003655 manttaalin osuuden tilasta Villmans RN:o 28²⁵ ja lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Erik Wilhelm N:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa 12 000 markkaa.

Vaasan hovioikeus

Vaasan hovioikeus, jossa Karl Georg N. sekä hänen myötäpuolensa hakivat muutosta, t. 27/6 1952, koska Erik Wilhelm N oli saanut tietää päätöksestä hänen julistamisestaan kuolleeksi vuoden 1947 lopulla ja hän ei ollut siitä yön ja vuoden kuluessa tuomioistuimessa pannut vireille kannetta sanottujen tilanosuuksien takaisinsaamisesta, kumoten käräjäoikeuden päätöksen hylkäsi kanteen myöhässä tehtynä.

Erik Wilhelm N. haki muutosta. Karl Georg N. ja hänen myötäpuolensa antoivat vastauksensa muutoksenhakemukseen.

Korkein oikeus

Korkein oikeus (presidentti Tarjanne, oikeusneuvos Kaira ja ylimääräinen oikeusneuvos Moisio) t. havaitsi asiassa selvitetyksi, että Erik Wilhelm N., sen jälkeen kun hän vuoden 1947 lopussa oli saanut tietää kuolleeksi julistamisestaan, syksyllä 1948 Karl Georg N:n luona oli tehnyt vaatimuksen kyseessä olevien tilanosuuksien takaisinsaamisesta, mutta sitä vastoin jääneen vahvistamatta, että Erik Wilhelm N. olisi säädetyssä ajassa esittänyt mainitun vaatimuksensa samalla Anni Elisabet G:lle ja Johan Wilhelm N:lle, minkä vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen hovioikeuden tuomiota ja hyläten kanteen muutoin, kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi annetun lain 16 §:n 1 momentin nojalla, velvoittaa Karl Georg N:n luovuttamaan Erik Wilhelm N:lle sen 0,000725 manttaalin suuruisen osuuden tilasta Villmans, joka yllä mainitussa perinnönjaossa tuli Karl Georg N:n haltuun.

Asian laadun vuoksi Erik Wilhelm N. sai kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Anni Elisabet G. ja Johan Wilhelm N. eivät myöskään saaneet vaatimiaan korvauksia täällä aiheutuneista kuluistaan.

(Ylimääräinen oikeusneuvos Simoinen lausui: "kumoan hovioikeuden tuomion ja jätän asian käräjäoikeuden päätöksen varaan." – Oikeusneuvos Hastig oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Simoinen.)

Lähteet ja lisätiedot

Lähde

Redogörelser och meddelanden angående högsta domstolens avgöranden år 1953, enligt högsta domstolens förordnande redigerade av Aleksis Ekholm, Helsingfors 1954.
Alkuperäinen ruotsinkielinen teksti (HD 1953 II 156) on saatavilla ruotsinkielisessä Wikiaineistossa.

Huomautukset

Alun perin ruotsiksi kirjoitetun tekstin on suomentanut Wikiaineiston käyttäjä Pxos.
Väliotsikot suomeksi, kappalejako ja väliviivat on lisätty suomentamisen yhteydessä.
Asianosaisten sukunimistä on Wikiaineistoon tallennettu vain alkukirjaimet. Lähdeaineistossa ovat sukunimet kokonaisina.