Korkeimman oikeuden tuomio kuolleeksi julistamisesta 1959

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  KKO 1959 II 6

20 p:nä. 6.Jos kuolleeksi julistetun henkilön havaitaan kuolleen muuna aikana kuin kuolleeksijulistamispäätöksessä on sanottu, ei päätös kaipaa purkamista.


Talonomistaja Karin Marjatta Mu. oli käsityöläiselle Miranda L:lle ja kansakoulunopettaja Emil I:lle tammikuussa 1954 toimitetun haasteen nojalla Kiikalan KO:ssa lausunut, että sitten kun KO oli 2/11 1926 julistanut L:n aviottoman pojan Aulis Mainio Me:n tilallisen Josefa Aurora H:n ottolapseksi ja Me., jolle H oli yhdessä sisarensa kanssa 24/10 1934 luovuttanut näiden yhteisesti omistaman Metsola nimisen tilan RN:o 110 Kiikalan kunnan Hirvelän kylässä, oli 19/10 1941 sodassa kaatunut, H, joka silloin oli ollut Me:n ainoa perillinen, oli seuranneen joulukuun 2 päivänä tekemällään testamentilla määrännyt kaiken jäämistönsä Mu:lle ja sitten kuollut 6/2 1942. Koska KO L:n I:n avustamana tekemästä anomuksesta oli päätöksellään 8/4 1953 kuulematta Mu:a julistanut Me:n kuolleeksi ja määrännyt hänen kuolinpäiväkseen 1/1 1945, vaikka Me todellisuudessa oli kuollut jo 19/10 1941, sekä L. oli 26/8 1953 Me:n silloisena ainoana perillisenä saanut lainhuudon mainittuun tilaan, Mu. oli vaatinut, että Me:n kuolleeksi julistamisen sisältävä päätös, mikäli se koski hänen kuolinpäiväänsä, ja L:lle myönnetty lainhuuto laittomana julistettaisiin mitättömäksi, minkä ohessa Mu. oli pyytänyt korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Miranda L:n ja Emil I:n vastustettua kannetta KO p. 15/4 1955 lausui tosin selvitetyksi, että Aulis Mainio Me. oli 19/10 1941 rintamalla Aunuksessa käydyn taistelun jälkeen joutunut tietymättömiin, mutta kun jutussa ei ollut käynyt luotettavasti ilmi, että hän olisi sanottuna päivänä kuollut, ja hänen kuolinpäiväkseen niin ollen oli edelleen katsottava 1/1 1945, minkä KO kadonneen henkilön julistamisesta kuolleeksi 23/4 1901 annetun lain nojalla oli siksi määrännyt, KO hylkäsi kanteen.

Turun HO, jonka tutkittavaksi Karin Marjatta Mu. saattoi jutun, t. 18/1 1957: ei muutosta.

Karin Marjatta Mu. pyysi lupaa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla hakea muutosta HO:n tuomioon ja sisällytti anomukseensa muutoksenhakemuksen.

KKO t. suostui Karin Marjatta Mu:n anomukseen ja katsoi jutussa selvitetyksi, että Aulis Mainio Me. oli KO:n päätöksessä mainitussa tilaisuudessa toimiessaan konekiväärin johtajana joutunut voimakkaan tykistökeskityksen jälkeen panssarivaunujen ja konetuliaseiden tukemana hyökkäävän vihollisen jalkaväen eristämäksi omista joukoista tilanteessa, josta hän ei ollut selvinnyt hengissä. Sen vuoksi ja kun Metsola siis oli kuollut 19/10 1941 ja hänen jälkeensä jäänyt omaisuus perintönä siirtynyt hänen ottovanhemmilleen Josefa Aurora H:lle eikä Miranda L:lla näin ollen ollut ollut laillista oikeutta lainhuudon saamiseen edellä mainittuun tilaan KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen, julistaa L:n saaman kysymyksessä olevan lainhuudon mitättömäksi. Asian laadun vuoksi Mu. kuitenkin sai pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Huomautukset[muokkaa]

Lähde: Selostuksia ja tiedonantoja korkeimman oikeuden ratkaisuista vuonna 1959, korkeimman oikeuden määräyksestä toimittanut Aleksis Ekholm, Helsinki 1960.

Asianosaisten sukunimistä on tallennettu vain alkukirjaimia.