Korpien helmaan

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korpien helmaan.

Kirjoittanut Eero Eerola


Pois korpien helmaan mieleni on,
miss’ on oksilla valkeeta lunta,
missä kuuraiset kitehet kimmeltää,
on torpan vaareilla kaunis pää,
työn jälki kun kultainen jälkeen jää,
kotihaltiat nurkista pilkistää,
missä siunataan
niitä ainiaan,
niistä kehdoss’ on nähty jo unta.
Jo taattojen taattokin lohdun sai,
kun kulkuset korpea soitti,
tie kimmelsi niinkuin tähtien vyö,
tuhatkynttelin välkkyi kuudanyö,
yli kaartui avaruus kurumainen
kuin kultaharppua soitellen...
Näin korvessaan
eli konnullaan,
ilon sai hän, kun iltansa koitti.


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.