Kortin lyönti
| Kortin lyönti *). (Suomentama Fredmanin Lauseista, N:o 42). Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
- Jo ma luulen, uskon sen,
- Sull’ on vuoro, veikkonen!
- Sotkek kortit, jakaa siitten
- Meillen niitä
- Kultainen!
- Ristii-ässän – jokos sait?
- Rouvan myös! – No oles vait. –
- Kuninkaspa paras teällä;
- Pistäk peälle!
- Mitäs hait?
- Muoriseni, kultainen, uotappas, uota!
- Pistäk tuota! Pistäk tuota!
- Pistäk kultainen!
- Ulla sini-puvussaan,
- Hieno helma istuu voan. –
- Kaulallansa helmeet väilyy,
- Solet häilyy
- Rinnassaan.
- Miten nyt on? Heitäk sie!
- Hertta-rouva tilin vie.
- Viisi-silmäkin on tuolla,
- Toisten puolla!
- Miten lie?
- Äläpäs sä kultainen huolikkaan tuota!
- Lykkeä luota, lykkeä luota!
- Kuka jakaapi?
- Pata-kakkonenpa toi!
- Heti Ulla senki soi;
- Hitto, eipä ässä puonnut!
- Eikä tuonut
- Voiton. Voi!
- Kiitän nöyrimmästipä,
- Etkös sait jo ässän sä?
- Muistak, veikkoinen, niin meilläik
- Oli eilläik
- Voittoki!
- Näytäppäs sie valttiais – lyö jotta pöllyy.
- Heitäk, heitäk! heitäk, heitäk,
- Heitäk heitä jo!
- Ullan pienet sormet voan
- Pilkistäiksen toisinaan,
- Korttiloissa onnen antaa –
- Voiton kantaa
- Tosiaan.
- Katos kuin tuo, silmillään,
- Kahtoo tännek. Jopa neän!
- Sormuksenpa sormessansa,
- Nauraissansa,
- Pitää hään.
- Huuappas ja huu’a! Kas Muovits, tuo koira,
- Viepi kaikki, viepi kaikki,
- Korjaa käsillään.
- Mutta kuulkaa, veikkoiset,
- Avatkeeppas oven het’!
- Talven pakkaiset – ne vaipuu,
- Pois jo taipuu
- Kylmimmät.
- Muori Kaisa, katoppas!
- Tähet kiilteä taivahass’–
- Kuu jo tavallaanpa si’ittyy,
- Vesi riittyy –
- Kahoppas.
- Viskooppas sa peälleisi voatteisi Ulla!
- Paha tulla, paha tulla
- Ehkä sairahaks’.
- Lammilla ajetaan toi,
- Kuules kuinka kulit soi!
- Jeä se kesteä, kunnek’ puhkii;
- Jopa uhkii!
- Minkäs voi?
- Kahok varsa, voahessaan,
- Kultaisissa valjaissaan!
- Kuinka’ juostensa jo koipii.
- Ehkä voipii
- Vuoronsa!
- Voi kahtokeppas tuonnek, kuin miehet ne ajaa –
- Hyvin loaja, hyvin loaja,
- Ympäir lampia.
- Kappas Ruunain! Kappas viel’ –
- Joll’ on harjuistimet – siel’.
- Kuin se, kavioillaan, keikkuu;
- Etkös, veikko,
- Tekis’ miel’?
- Kennen sälkö, kilvan peäll’,
- Juoksoopi, kuin poro, jeäll’?
- Jopa kuuleppas – kuin räikkyy!
- Etkös säiky
- Olla teäll’?
- Pojatpa nuo luistaavat rantoja myötä;
- Puolen yötä, puolen yötä
- Kiitä kiertelee.
- Oriik tuolla, veikkonen,
- Lenteä täyttä nelisin;
- Pilku peä, ja jauho turpa,
- Kaunis kurkku,
- Kultainen!
- Mutta valkoinenpa, tuo
- Joka avannosta juo,
- Kahok kuin se häntäns’ heittää!
- Kohti meitä
- Silmäns’ luo.
- Kuules kuin nuo miehet – ne kiljuu ja huutaa?
- Mitäs muuta, mitäs muuta?
- Viinoa ne juo.
- Suet ulvoo konsanaan;
- Jopa sataa, kylmeä soan.
- Oven kiini! Pistäk uuniin
- Puita, suinkin,
- Pistäk voan!
- Neät kuin puihen laivat, täss’,
- Seisoo hallan huuhtehess’;
- Vainiot ja pellot, huuhat,
- Lehot, luhat
- Iljanness’.
- Kultaini, tuo laskuin! jo vilut mun puistaa –
- Kehnomp’ muista, kehmomp’ muista,
- Kohta kuolen täss’.
- Kuules kuinka – seinän taa
- Tuiskuu, ryöpyy, lunta sa’a,
- Tuulet tuntuu, kuu jo kammoo,
- Tähet sammuu,
- Vuoronsa.
- Tässä seurassa niin myö,
- Kosk’ on kolkko päivä, yö,
- Viinan voimoapa kiitämm’;
- Otak siitä!
- – Juo ja syö!
- Muistiksi mun tyttöni, armahi aina!
- Kortit lainak, kortit lainak!
- Tuloo uusi työ.
*) Lauletaan kuin: ”Ren Calad jag spår och tror” &c.
Lähde: Suomi 29.5.1847.