Kosijat

Kosijat. Kirjoittanut Reinhold Roine

Äiti kuolinvuoteellansa

Neuvoi tyttölapsostansa,

Ett’ ois’ tarkka vaalissaan,

Kun käy sulhot kosimaan.

Aika poistui tuonnemmaksi;

Jopa saapui kosijaksi

Vanhus käyrä varreltaan,

Hopeoita hapsissaan.

Äidin haamu kalpeainen

Kuiskaa: armas lapsukainen,

Elä vanhaan suostukaan,

Kohta hautaan kannetaan.

Aika poistui tuonnemmaksi;

Jopa saapui kosijaksi

Rikas viisin lippahin,

Kuusin kultasormuksin.

Äidin haamu kalpeainen

Kuiskaa: armas lapsukainen,

Elä suostu rikkaasen,

Saisit kylmän sydämmen.

Aika poistui tuonnemmaksi;

Jopa saapui kosijaksi

Nuori kauniskasvoinen,

Säihkysilmä poikanen.

Äidin haamu kalpeainen,

Kuiskaa: armas lapsukainen,

Elä suostu kauniisen,

Tuo on lietomielinen.

Aika poistui tuonnemmaksi;

Jopa saapui kosijaksi

Kuolo kylmäposkinen,

Kullaks’ pyytää neitosen.

Impi vuottaa äitiänsä

Kauvan vuotti mielestänsä,

Haamua ei kuulukkaan,

Neito suostui Kuolemaan.

Reeni Roine.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.