Kosken niskassa

Kosken niskassa. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Oi, kosken kuohuva hyrsky,

Kuin valtava voimas on!

Koht’ auvot, ärjyvä tyrsky,

Kenties ovet kalmiston,

Kun pyrkivi purteni tuonne,

Miss’ seisova on veden luonne.

On kenties kuohusi vienyt

Jo montakin tyrskyillään. –

Ken ei lie karttaen tiennyt

Sun kuilujas kiertääkkään,

Hän nähnyt on kätkösi siellä,

Niin kulkenut tuonelan tiellä.

En vois sun raivoas poistaa

Mun purttani ohjaillen,

Ei viimein onneni loistaa

Vois purteni kiidellen.

Jos et sinä, johtaja oiva,

Ois matkani turva ja hoiva.

Jos kuiluun purteni kääntyy

Ja tuonelan aukee tie,

Jos kenties henkeni nääntyy,

Niin johdata, silloin vie

Tuon kallion kärkeä kohti –

Ei kuolema temmata tohdi.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.