Kosken partaalla
| Kosken partaalla Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Illalla kerran mielin murheisin
- Mä kosken partahalla katselin,
- Kuink’ aallot, yhä uudet, voimakkaina,
- Toistensa kanssa kilpailivat aina.
- Niin voimakkaasti huminansa soi,
- Kuin vapahitten ääni yksin voi.
- Riemuiten kulkivat he polkuansa,
- Ja sanat nää mä kuulin pauhussansa:
- ”Eteenpäin käyvät lapset Wellamon,
- Eik’ estä heitä käsi kohtalon:
- Ei kadota se koskaan onneansa,
- Ken vangita ei anna sieluansa.”
- ”Kuin me, te ihmislapset riemuiten
- Eteenpäin kulkisitte onnehen,
- Jos voimanne te kerran tuntisitte
- Ja kahlehitta käydä tohtisitte.”
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.