Kosken partaalla (Mendelin)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kosken partaalla.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Hän kosken partahall’ istui,
Sen kuohuja katsellen,
Ja seikat muinaiset muistui
Nyt mielehen neitosen.
Hän lapsuus-aikansa riemun
Taas muisti nyt armaimman,
Ja ensi lempensä liemun,
Tuon hehkuvan, intoisan.
Hän muisti, kuink’ ihamiellä
Suv-’illoin hän leijaili
Ja poimi kukkia siellä
Ja Ahtia aatteli.
Ja tyyn’ ol’ ilta ja hiljaa
Vaan rastas se visersi,
Ja vienoon heiluva vilja
Ja kukat ne tuoksuili.
Ja raitis laulunsa illoin
Halk’ kuohuvan kosken soi,
Ja tuuli tuoksuva silloin
Se vastimen armaan toi.
Tuon laulun nytkin hän muisti,
Se soi hänen korvissaan,
Ja tietämättänsä luisti
Sen sanat jo sointumaan.
Hän lauloi, sävelet riemuin
Halk’ kuohuvan kosken soi,
Ja ensi lempi se liemuin
Taas tenhonsa mieleen loi.
Hän vaiken’. – Toinen nyt hällen
Ei vastannut lauleloon, –
Ja poski hohtava jällen
On vaalea, rusoton.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.