Kosken partaalla (Mendelin)
| Kosken partaalla. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Hän kosken partahall’ istui,
- Sen kuohuja katsellen,
- Ja seikat muinaiset muistui
- Nyt mielehen neitosen.
- Hän lapsuus-aikansa riemun
- Taas muisti nyt armaimman,
- Ja ensi lempensä liemun,
- Tuon hehkuvan, intoisan.
- Hän muisti, kuink’ ihamiellä
- Suv-’illoin hän leijaili
- Ja poimi kukkia siellä
- Ja Ahtia aatteli.
- Ja tyyn’ ol’ ilta ja hiljaa
- Vaan rastas se visersi,
- Ja vienoon heiluva vilja
- Ja kukat ne tuoksuili.
- Ja raitis laulunsa illoin
- Halk’ kuohuvan kosken soi,
- Ja tuuli tuoksuva silloin
- Se vastimen armaan toi.
- Tuon laulun nytkin hän muisti,
- Se soi hänen korvissaan,
- Ja tietämättänsä luisti
- Sen sanat jo sointumaan.
- Hän lauloi, sävelet riemuin
- Halk’ kuohuvan kosken soi,
- Ja ensi lempi se liemuin
- Taas tenhonsa mieleen loi.
- Hän vaiken’. – Toinen nyt hällen
- Ei vastannut lauleloon, –
- Ja poski hohtava jällen
- On vaalea, rusoton.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.