Kosken ruusu
Ulkoasu
Kosken ruusu. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Ensin oli vettä vellovaa,
- Ja sitten oli kuohuva koski.
- Kuohuvan koskenpa reunalla kasvoi
- Se ruusu purppuraposki.
- Koski se ruusua kuvasti
- Ja juurta hentoa juotti.
- Poimijapoikasen punasessa purressa
- Kosken tuovaks se vuotti.
- Ensin oli vettä vellovaa,
- Ja sitten oli kuohuva koski.
- Koskenpa kuumien kuohujen keskellä
- Kalpeni poikasen poski.
- Virta se vinhasti purtta vei,
- Vei kuuminta pyörrettä kohti,
- Mut ylhäällä pään yli ruusunen
- Sinitaivasta vasten hohti.
- Puhdasta ruusua korkeuden
- Ei ylettänyt poika rukka.
- Ohi kiitäissä kirposi vain
- Alas muuan kuihtunut kukka –
- Muuan jo kuihtunut kukka vain
- Alas pohjalle poikasen purren,
- Mut kuohujen reunalle kosken ruusu
- Jäi polo sulhoa surren.
- Kyynelin kuvaansa katseli,
- Jota syvyyden sota mursi,
- Ja kaukana kuohujen vallassa kupli
- Jo polonpoimijan pursi.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.