Kosketa ei koskaan ikuisuutta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kosketa ei koskaan ikuisuutta.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Kaunosielu? – Ei, vaan pikkusielu,
hekuman ja maljan heikko orja,
toisten aatoksia tuntehia
apinoimaan ketterä ja norja.
Sielu hieno, rikas, syvä – niinkö?
Ei, vaan sielu köyhä, tyhjä, onsi,
jolle aistillisuus yksin onpi
elon arvo, pyrkimys ja ponsi.
Leivän saapi taiteelta, mut kuunaan
saa ei taiteilijan aateluutta.
Hetken helyjä vain tavoittaapi,
kosketa ei koskaan ikuisuutta.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.