Kosto (1869)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kosto

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Päivä paahtaa polttavasti,
Tuolla juoksee jokinen,
Sinne rientää vilkkahasti
Neitiparvi pauhaten.
     Voi kuin virran ves’ on viilee,
     Päivän helle ankara!...
     Myhäellen tuolla piilee
     Poika pensaan takana.
Immet vaaraa kauheata
Eivät huomaa ollenkaan,
Riemu raikkuu, naurupata
Kiehumistaan kiehuu vaan.
     ”Ai, ai, jos nyt joku tässä
     Meidän menot kuulla sais!” –
     Poika esiin käy samassa:
     ”Mitäs sitten sanottais?”
”Kiinni poika ottakaamme!”
Huutaa neidot suuttuen;
”Suokaamme, kostakaamme
Pelotonta rangaisten.”
     Mihin poika kiedottihin?
     – Ihan kukkasiteihin.
     Miten häntä rangaistiin?
     – Muiskun sai hän kultakin.

K. S–n.


Lähde: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.11.1869.