Kosto (Forsman)

Kosto. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Virta välkkyy juostessansa

Vuoroin kultaa, hopeaa;

Pensaan ruusut raukeillansa

Heltehellä heloittaa.

Vietellyt on virta viilee

Seudun neidot rantahan;

Naurusuinpa poika piilee

Alla lehdon taajimman.

Silmät eivät vaaraa huomaa,

Kielet liikkuu irroillaan,

Sata juonta leikin luomaa

Naurullen siin’ uhrataan.

”Entä joku kuulla voisi

Leikkiemme telminää!” –

”Entä korvat pensaall’ oisi”,

Poika – esiin hypähtää.

”Tuo on vangiks’ otettava!”

Ei hän ehdi karkaamaan.

”Hän on kahleen, koston saava!”

Kovin hälle kostetaan.

Arvaa, mistä kahle tehtiin?

Kahle kukkasista on.

Rangaistus? Se siinä nähtiin:

Kultakin sai suutelon.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.