Kosto (Leino)

Kosto Kirjoittanut Einari Leino

Ryntäsi köyhien joukko,

väki ryysyisten raatajain,

joiden elämän taival, loukko

oli tuskassa orjuuttain.

Käsi turvasi miekkaan, kalpaan,

vihan vimmassa iskien

sen rintahan sortajan halpaan

puolesta kärsivien.

Tulta tuiskivat kiväärein putket

vihan äänin ulvahtavin,

vainovaltoja, sortoa vastaan,

koston liekkeinä hulmahtavin.

Päin »helvetin» portteja noita

väki painui vimmoissaan.

Ei riistäjät meit’ enää voita!

Pakoon luikkivat kauhuissaan...

Ei kestänyt sorron voima,

sen muurit murtuivat.

Väki köyhien voittipa oiva

sekä riistäjät kaatuivat.

1931

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.