Siirry sisältöön

Koti-laaksoni

Wikiaineistosta
Koti-laaksoni.
(Saksasta).
Kirjoittanut Anonyymi


Taivon kultarusko valaisepi mân,
Synkkæ kuitenki on sydæmmeni vân;
Vuoristolta sæde kirkas heijastâ,
Mutt’ei silmiæni kuivaks sâ.
Koti-lâksoni, sæ lakso armahin,
Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!
Koska tornikello kaksitoista lyø,
Muistan armastani vaikk’on puoli yø;
Muistan sæveletkin viulun antamat,
Laulelmatkin kai’un kantamat.
Koti-lâksoni, sæ lâkso armahin,
Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!
Koska tuomi kukki, nurmi vihannoi,
Rastas lauleli ja iltakello soi,
Kæsitysten kæin mæ kanssa kultani;
Oi kuin raskahaks kæy rintani!
Koti-lâksoni, sæ lâkso armahin,
Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!
Lampaiden kans pientarella leikittîn,
Kæen kukunnoita lehdoas’ kûnneltîn,
Ikkunasta nækyi isæn valko-pæ, –
Kaikki, kaikk’ on poissa onnein tæ!
Koti-lâksoni, sæ lâkso armahin,
Oi jos nækisin sun vielæ kerrankin!

O[lli]. W[uo]r[ine]n.


Lähde: Kansan Lehti 10.12.1870.