Koti (Bremer)

Wikiaineistosta
Koti.

Kirjoittanut Fredrika Bremer


Onkohan mitään taivaan antamaa lahjaa, joka on kauniimpi ja suloisempi kuin se, että ihmisellä on perhe, koti, jossa hyveet, ystävyys ja iloisuus ovat jokapäiväisinä vieraina, jossa sydän ja silmä elävät keskenänsä sopusoinnussa, jossa ajatus saa virkistystä ja valistusta, jossa ystävät eivät ainoastansa sanoissa, vaan teossa sanovat toisilleen: sinun ilosi, toivosi ja pyyntösi ovat minun?

Katsokaa, kuinka jalossa ja onnellisessa perheessä kaikki erilaiset lahjat yhtyvät muodostamaan hyvyyttä ja kauneutta, jossa jokainen perheen jäsen löytää eloisuutensa, jokainen voima saa kehityksensä, joka tunne vastauksensa ja jokainen puhdas halu kukoistuksensa. Katsokaa, kuinka kyyneleet ovat kuin taivaan kaste, hymyily kuin auringonpaiste, joka houkuttelee kukat kasvamaan ja kukoistamaan. Rakkaus on siunattu, vihitty maa, josta kaikki siemenet hyvyyteen ja iloon saavat alkunsa! Katsokaa, kuinka ruumis (sillä sen pitää olla mukana) riemuitsee ja kukoistaa kodin järjestetystä mukavuudesta ja hedelmistä, jotka eivät ole – niinkuin vanhaa paratiisin, kielletyitä!

Elämä onnellisessa perheessä on lakkaamaton kehitys, aina kevätpäivä. O, äitini! O. hempeät sisareni! Te, jotka olette opettaneet minun siunaamaan kotia, nämä rivit pyhitetään teille, teille nämä kiitolliset kyyneleet, jotka minun silmäni kostuttavat.

Minä tahdon puhua perheestä ja todista, minä tahdon puhua teille kodin hauskuudesta. Minä en tahdo sisarilleni opettaa mitään, vaan minä tahdon antaa teille uskollisen kuvan niistä tauluista, joita minä olen saanut nähdä onnellisten perheiden tykönä, sillä suloista on olla kuvastimena hyvään. Tulkoon se onnelliseksi osakseni elämässä!

Minä olen nähnyt kodin mökissä hietakankaalla, minä olen nähnyt sen ruhtinaallisissa linnoissa, joita taiteet kaunistavat, minä olen nähnyt sen porvarin yksinkertaisessa ja mukavassa asunnossa, ja jokaisessa, jossa hyveet ja rakkaus vallitsevat ja sitovat ystävyydensiteet, jossa perheen hengetär, hyvä ja huolellinen nainen, on valpas ja toimellinen. Monessa paikassa olen nähnyt samoja ystävällisiä näköjä, kuullut samoja kauniita säveleitä. Rikkaus ja köyhyys ei tee mitään eroitusta. Hyvyys ja järjestys, nämä taivaan palvelushenget maan päällä, herättävät jokapaikassa saman rauhan ja saman hupaisuuden. Ei mitään katkeraa juurta saa kasvaa siellä, – jossa katkeruus tahtoo itää, siellä ilmestyy aina hymyily tahi kyynel, ja näissä yksi rakkauden sana valvoo lapsen kehdon ääressä sekä vielä vanhuksetkin sairasvuoteen vieressä. Ollakseen onnellinen, menee ihminen maailman elämästä – kotiin.

Murheellinen sydän löytää kodissa turvan ja lohdutuksen, levoton siellä löytää levon ja virkistyksen. Tahi missä saatte kuulla tätä viatonta leikkiä ja ystävällistä keskustelua, joka tekee perheen elämän hauskaksi ja suloiseksi? Perheellinen rakkaus sitoo perheen jäsenet ystävyyden siteillä toisiinsa ja kohottaa henget taivasta kohden? Missä, ell’ette kotona, löydätte tämän puhtaan onnellisuuden, joka panee meidän toisinansa uneksimaan, että taivaalla ei ole mitään suloisempaa tarjota, kuin maalla on? Kun hurskaat sielut puhuvat kuolemasta, niin he puhuvat ”kotiin menosta”. Heidän ikävänsä taivaasen, on sama kuin koti-ikävä. Jesus osottaa meille myöskin ikuisen onnellisuuden asunnon kuvauksella kodista, kun Hän puhuu – ”isän huoneesta.”

Eikö tämä sano meille, että maallinen koti on aijottu olemaan kuva taivaasta, oppi siitä ja esipiha tähän korkeampaan kotiin?

Niin se on ja tämän olen usein nähnyt onnellisessa perheessä. Perhe-elämässä saa nähdä puhtautta, kauneutta ja järjestystä. Onnellinen perhe on niinkuin viherjöitsevä puu, joka aina seisoo taivasta kohden. Pohjola on kylmä ja vakava. Taiteiden koti ei ole siellä; kaikkien aika on siellä lyhyt. Jos tahdot nähdä niiden maan, katso Italiaa, katso Ranskanmaata; jos tahdot nähdä kodin ja perheen vihittyä maata, niin katso pohjoisia maita. Katso joka paikassa tunturien ja metsäin seassa niitä hiljaisia taloja, joissa ihminen elää ja nauttii jalostunutta luonnonelämää. Näin kehittyvät pohjoisessa asuvain kansojen kansallishyveet: jumalisuus ja urhollisuus ja näiden avujen kautta he kukoistavat niinkuin ”istutettu puu juoksevan ojan reunalla.”

Fr[edrika]. B[reme]-r.


Lähde: Aamulehti 28.2.1890.