Kotiin
Ulkoasu
Kotiin. (Aleksis Kiven kuolema). Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Rauhatonna rinta
- Huokuu, katselee
- Silmä levotonna.
- Sairas vaitelee:
- »Kotini, en löydä,
- Löydä kotiain.»
- Äänetönnä sitten
- Lepää huohottain.
- »Nyt on Joulu-ilta»
- Veli virkahtaa
- Sairahalle; – tulta
- Silmä vilkahtaa
- Sammunut jo kau’an:
- »Tuli laittakaa,
- Iso iltapysty;
- Joulu tulla saa.»
- Lapsosille katse
- Silmän sammuvan
- Hymähtää – ja taasen
- Varjon ankaran
- Tumma juonne otsan
- Peittää verhollaan;
- Joulupystyn loiste
- Huuhtoo kullallaan.
- Leikitellen liekki
- Honka-puita syö;
- Ilta kuluu; hiilus
- Hiipuu, himmyt yö,
- Joulu-yö on tullut:
- Rauha, rauhaton
- Täytä rinta, viihdy
- Sydän levoton!
- Taistelut te tuimat,
- Koska taukoaa
- Temmellys, ja rauha
- Vieno sijan saa
- Sydämmessä kurjan,
- Jonka elon sää
- Myrskyä ja tulta
- Vainen hengittää?
- Rauhattomuus, taisto
- Vielä vaihtelee
- Päivittäin, mutt’ aamu
- Toivon aukenee.
- Vihdoin päivä kirkas
- Koittaa, kodin saa
- Harhaellut henki,
- Sielu virkoaa.
- Iloisesti silmä
- Voiton tulta lyö;
- Sieluss’ on jo päivä,
- Paennut on yö.
- »Minä elän!» Vainen
- Niin hän virkahti:
- Iki-elon maille
- Henki kohosi.
- Henki, siellä nauti,
- Nauti ainian
- Eloa jot’ ilo
- Taivon avaran,
- Kirkastaa; ah! sinne
- Taiston ankaran
- Kautta kulkus pyrki
- Rauhan rantahan.
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.