Kotiin, kotiin!

Kotiin, kotiin! Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Miksi noin nyt innoissansa

Rientää impi huoneesen,

Joka taasen luonnon kanssa

Viettänyt on hetkisen,

Kevään koita ihannellut,

Kotirantaa muistaellut? –

Miksi silmätähdet loistaa

Hellemmin kuin konsanaan,

Vieno puna sumun paistaa

Kalpeoilta kasvoiltaan,

Kuuliko hän peipon laulun,

Näki luonnon kuvataulun? –

Tuskin peipon ääntä kuuli,

Kevät vast’ on tulossa,

Joskin kuuli, niin hän luuli

Peipposeksi varpua;

Vietettynä tunteiltansa

Todeks’ otti unelmansa.

Luonnon taulun tuskin näki,

Lumessahan luonto on,

Keijukaiset, luonnon väki,

Ann’ ei loistaa kukaston,

Kun ei poiss’ oo kirsi maasta

Nurmen juurta raatamasta.

Mistä ilo suurenlainen? –

Kohta kuuli, syy on tuo:

”Taas on Anni onnekkainen,

Pääsee vanhempainsa luo!

Muuta mailmassa en halaa,

Koti mielessäni palaa!” – –

Oi jos Suomen kuulu kansa

Maatansa noin rakastaisi

Noin jos silmäinloisteellansa

Tuntehensa ilmi sais,

Poistuis poijes kalve mieli,

Riemun lausuis suu ja kieli!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.