Kotiliesi
Ulkoasu
Kotiliesi. (Lausuttu erään ystävän häissä.) Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Mik’ on tää tunne outo, lumoovainen,
- Mi sydäntäni polttaa, virkistää?
- Se oisko tuli puhdas, jumalainen,
- Mi sydämmehen toisen yhdistää?
- Mik’ äidin rakkautta syvemmillä
- Siteillä sielun sitoo sieluhun?
- Mi hiilillänsä ikihehkuvilla
- Sydämmet sytyttävi riemuhun?
- Se lempi Jumalan on istuttama
- Miehen ja naisen nuoreen sydämmeen;
- Se liekki Jumalan on puhaltama
- Tuleksi kotilieden hiilukseen.
- Koti – niin, oma koti! sana armas
- Se sielullemme suloutta suo –
- Vaikk’ oiskin moni kyynel muutoin karvas,
- Niin siinä sydän lohdutusta juo.
- Mutt’ei oo pysyväinen lempi mainen,
- Ei koti, onni ihanaisinkaan
- Meit’ auta, jollei lempi jumalainen
- Saa pyhittää sit’ ikihehkullaan.
- Jumala itse rakkaus on pyhä,
- Hän meille antaa lemmen pysyvän,
- Hänestä vuotaa lemmenvirta yhä
- Synnyttäväinen ikielämän.
- Jumalan pyhän lemmen ahjoss’ aina
- Viritelkää uutta lemmen valkeaa,
- Kun myrskytuulin tahtoo tukahuttaa
- Sielunne lemmen tämä kylmä maa!
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.