Kotimaan kirjallisuutta
| Kotimaan kirjallisuutta. Kirjoittanut anonyymi |
Th. Hahnsson, Joululahjat. Helsingissä 1891 G W. Edlund. 33 siv. 16:o. Hinta –: 35.
– – Martta. (Kodin kirjasto V). Porvoossa 1892, Werner Söderström. 112 siv. 12:o. Hinta 1: 75.
Kasvavalle nuorisolle vartavasten aiottua kotimaista kirjallisuutta löytyy meillä tuskin ollenkaan. Tultuaan niin suureksi, etteivät häntä sadut ja lastenkirjat enään huvita ja luettuaan kaikki Topeliuksen kertomukset, nuorella tytöllä ei juuri ole tarjona muita luettavia kuin nuo englanninkielestä käännetyt keltakansiset kirjat, nuorella pojalla taas nuo ikivanhat intiaaniromaanit.
Ilahuttavaa on sentähden kaikenlaisten käännöksien joukosta joskus löytää kirjoja, joissa kotimainen henki meitä kohtaa ja jotka sisällyksensä puolesta ovat kasvavalle nuorisolle sopivia. Tällaisia ovat Th. Hahnssonin kertomukset «Joululahjat» ja «Martta». No ovat kansamme nuorisolle kirjoitetut: siinä hän kuvaa sen omaa elämää sellaisena kuin se usein muodostuu kansamme keskellä, siinä hän tuo esiin perhekuvia kansamme yksinkertaisemmista piireistä. Vaan kuitenkaan nämät kertomukset eivät ole aiotut ainoastaan rahvaan lapsille, – korkeammallakin sivistyskannalla oleva nuoriso voi yhtä suurella mieltymyksellä lukea niitä. Sillä ne kuvaavat oloja, joita jokainen, olkoon hän sitte sivistynyt tai rahvaan lapsi, usein elämässä on kohtaava; ne koskevat asioita, jotka sekä ylhäiselle että alhaiselle ovat yhteisinä.
«Joululahjat» on pienenlainen kertomus, idyllintapainen ja sievä, – ehkä vähän liiaksikin sievä meidän realistiselle ajalle. Vaan mielestämme tällaisella idealiseeraavalla kirjallisuudella on arvonsa, kun se vaan ei esitä oloja, jotka ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Sillä voihan se olla nuorille onneksi omistaa jotakin, joka vastedes voisi muodostaa jonkinlaisen vastapainon kaikelle sille realismille, joka on heitä kohtaava sekä elämässä että kirjallisuudessa. Se voi saattaa heitä huomaamaan myöskin kaikkea sitä tosihyvää ja puhdasta, joka kuitenkin maailmassamme piilee, – sillä löytyyhän myöskin todellisuudessa sellaisia rauhan ja onnen kotia, joita «Joululahjat» meille kuvailee.
«Martta» taas on pitempi kertomus, johon kertoilija on luonut vilkkaampaa toimintaa ja jossa hän on laajentanut näköpiirinsä monipuolisempiin oloihin. Se käsittää kohtauksia erilaisista elämän piireistä; milloin se kertoo meille köyhän metsätorpan asukkaiden elämästä, milloin se näyttää meille hauskan kuvan eräästä matamista, jonka toimena oli palvelusväen hankkiminen kaupungin rouville, milloin se taas vie meidät kahden vanhan neiden hienoon kotiin, jossa on pikku herttainen kasvattityttö. Tämän hoitajaksi matami toimittaa metsätorpan nuoren Martan, ja hänen elämänsä vaiheita saamme sitte seurata. Uskollisuus on hänessä johtava tunne. Uskollisena pysyy hän kaikkea sitä hyvää kohtaan, jota hän kodissaan on oppinut pitämään pyhänä ja rakkaana. Uskollisesti palvelee hän isäntäväkeänsä, ja uskollisena pysyy hän myös rakkaudessaan miestänsä kohtaan, ei ainoastaan onnen päivinä, vaan myöskin sinä kurjuuden aikana, joka hänen miehensä juomariksi muuttumisen kautta on hänelle koitunut. Tätä hänen luonteensa pääpiirrettä on usein ehkä liian tuntuvasti tuotu esiin, vaan aivan paljo tämä kuitenkaan ei tunnu tarkoitukselta, sillä kaikki Martan toiminnat johtuvat siitä luonnollisesti ja aivan ehdottomasti. Tämä tekee lukijaan hyvän vaikutuksen: hän tuntee, että Martta toimii oikein ja että hänen uskollisuutensa kerran on palkkansa saava. Niin kertomuksessa käykin, mutta mielestämme kertoilija antaa tämän tapahtua todellisuuden ja johdonmukaisuuden kustannuksella. Tuon heikkoluontoisen miehen muuttuminen juomarista raittiuden harrastajaksi tapahtuu meistä liiaksi äkkiä voidakseen olla oikein luonnollinen, – niin kaikkea lujuutta vailla, kuin tätä miestä on kuvailtu. Tuntuu vähän siltä, kuin tämä muutos olisi toimeen pantu enemmän Martan kuin itse tuon miehen tähden, ja tämä heikontaa kertomuksen vaikutusta.
Vaan tästä huolimatta löytyy kertomuksessa kuitenkin paljo totuutta, paljo todellisuutta ja luonnollisuutta. Päähenkilön rinnalle on kertoilija asettanut useita muitakin henkilöitä, joista muutamat ovat erinomaisen luonnonmukaisesti kuvaillut, ja päätoimintaan on yhdistetty monta hauskaa, usein koomillistakin kohtausta. Tämä kaikki antaa muuten totiselle kertomuksulle elävyyttä ja vaihtelevaisuutta, ja vaikuttaa, että se on mitä parasta, hauskinta lukemista, jota nuorisollemme on tarjona.
T. R.
Lähde: Valvoja 1892. S. 581–583.