Kotini (Hellén)
Ulkoasu
Kotini. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Silmät avaan aamusella,
- nousen, riennän ikkunaan.
- Näen tyynen kotirannan,
- viheriäisen pihamaan.
- Puut ja pensaat kutsuu sinne
- metsän varjoon vilpoiseen,
- tunnen niityn kukkain tuoksun,
- kuulen kiurun säveleen.
- Istun kodin portahilla,
- kiitos nousee rinnastain.
- Kysyn kyynelsilmin – näin miks’
- kaunihin mä kodin sain?
- – Kesävihantina tuolla
- kotipeltoin pientareet,
- isän aura pellon kynti,
- höysti isän askeleet.
- Kotipolkuja mä kuljen,
- joka kumpu tarinoi,
- joka aho, aitovieri
- mulle säveleitä soi.
- Veikko reipas vierelläni,
- sisko kättä tarjoaa.
- Ja kun katson kauemmaksi –
- siell’ on suuri synnyinmaa.
- Metsän polkujakin kuljen
- salomaahan synkeään,
- mutta sieltä tieni tuopi
- tänne kotiveräjään.
- On kuin täältä ääni hellä
- kotiin kutsuis kulkijaa –
- eikös helmaan oman äidin
- armas oisi uinahtaa.
- Silmät suljen iltasella,
- kädet liitän ristihin.
- Nyt sen tiedän, näin miks’ sain mä
- kodin armaan, kaunihin.
- Suo mun turvaks’ nousta sille,
- voimat lapsen varttukoon!
- Kotia ja kotimaata
- taivaan Herra siunatkoon!
1898.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.