Kotini (Oker-Blom)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kotini.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Oi, koti! Siellä päivän näin.
Ens’ onnenmaja elämäin.
Mun alla orren armaan sen
löi ensi lyönnit sydämen.
Mun siellä liekkui kehtoni
ja helma hellä rauhoitti.
Ja siellä ensi sanatkin
ma lapsen suulla sopersin.
Ja lemmen lausehia vain
ma osakseni siellä sain.
Mua katse kaitsi lämpöinen
kuin paiste armaan päivyen.
Ma siellä mielin riemuisin
ens’ lapsenkengät kulutin.
Ja kevät kirkas nuoruutein
jäi muistelmana mielehein,
mi pitkin elontaivalta
voi lämmittää ja valaista.
Se armas, pesä pehmoinen,
mi kalliin kylvi siemenen!
Siell’ äidin käsi tukenain
ja isän neuvo oppaanain
ens’ astuin elon askeleet,
tasaiset onnen taipaleet.
Mun kotin’ – köyhä, rikasko –
ain’ oli onnen kammio.
Sen leipä muita mieluisin,
jos runsas vaiko niukkakin.
Sen surut pian haihtuvat,
vaan ilot ylen ihanat.
Niin, koti, sana armainen!
Kuin lujin sitein ihminen
on sydämin ja sieluineen
sidottu siihen turpeeseen,
mi mieleen lapsuusmuistot luo
ja isän, äidin kuvat tuo!


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.