Kotisauna

Kotisauna Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Sauna hiljainen, mustunut,

kattama tuohen ja malkain,

kuvas on sieluuni juurtunut

lapsuudestani alkain.

Kyyhötit seinin lahoavin

vaiheilla hakamaan aidan,

luona nuokkuvan syreenin,

varjossa harmaan raidan.

Usein seinälles hiipien

tirkistin räppänäs rakoon,

vallassa kauhun suloisen

juoksin sun mustuuttas pakoon.

Hirvitti kiukaas savuinen,

suuri ja pimeä parvi,

ykssilmä haltia nurkassa sen,

ykssilmä, yksisarvi...

Kylvetti ammoin mun, palleron,

hyväillen lämpimät hautees.

Sittemmin kasvavan nautinnon

soi mulle huojuvat lautees.

Aina sun portaihis nariseviin

oudosti vavahtain koskin.

Löylystäs iltoihin kesäisiin

palasin hehkuvin poskin.

Lokakuun puhteina hengitin

vaiheillas tuntua maltaan.

Talvin, kun ohitses hiihtelin,

unohduin tunnelmas valtaan:

Vaistosin tuoksun ja havinan

entisten juhannusvihtain...

Kuulin sun nurkassas kuiskivan

pellavaloukkujen, lihtain...

Sauna vierellä syreenin,

suojassa muistojen hunnun,

sieraimissani vieläkin

vaistoan savusi tunnun.

Hengit tielleni maailmaan

lämpöäs rauhoittavaa,

vaikka en enää milloinkaan

oveas harmaata avaa.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.