Kotkansiivin

Kotkansiivin. Kirjoittanut Immi Hellén

Hän kantanut on mua kotkansiivin

ain’ asti hetkestä, kun ensi kerran

pien’ hento lapsi näki päivänvalon,

mun Isän armas, Kuninkaani, Herran.

Hän kantanut on mua kotkansiivin.

Hän yhä kotkansiivin mua kantaa,

maan murenista korkealle nostaa.

Ma lepään tyynnä Hänen turvissansa,

ja harhapolkujenkin pimennosta

Hän yhä kotkansiivin mua kantaa.

Hän kotkansiivin kerran kantaa mun

päin ikikirkkauden kukkuloita,

kun isänkotini mun siellä on.

Päin taivaallisen valon valkamoita

Hän kotkansiivin kerran kantaa mun.

1927.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.