Koto

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koto.

Kirjoittanut Minna Krohn


Oi, koto armas, suloinen,
Ma sydämessä laulelen
Niin usein ylistystäsi, –
Miks’ en mä sitä sanoisi?
Sä annoit mulle elämän,
Mull’ olit suoja lapsuuden,
Ens’ askeleeni johdatit,
Mua siipeis alla varjelit.
Kun äidin helmaan pakenin,
Ol’ siellä turva parahin;
Hän poisti surut haikeat
Ja silmäin taasen loistivat.
Ken oli isän vertainen,
Niin ylevä, niin herttainen,
Niin jalo, suora, vakava?
En miestä moista tiennyt ma.
Mun sisarein ja veljeni,
He kyllä kanssain riiteli;
Mut kiista, sopu olivat
Meill’ aivan yhtä rakkahat.
Vaan päivät ovat lapsuuden
Jo multa menneet maillehen;
Nyt myrsky usein raivoilee
Ja kodon rauhaa häiritsee.
Edestä kodon eläisin
Ma mielelläni kauankin,
Vaan isänmaa on kalliimpi,
Sen eestä kuolla kelpaisi.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.