Kotoinen onnellisuus
| Kotoinen onnellisuus. Kirjoittanut Frans Mikael Franzén |
- Sä, mi lausuit: «Lapsi mainen,
- otsas hiessä tee työs!»
- Näin Sä itse: «Mies ja nainen
- olkoot yksi,» lausuit myös.
- Aika rientää ahkeralta
- Herran taivaan valossa,
- aika tuntuu armahalta
- omain kanssa kodissa.
- Illoin, aamuin suomistasi
- rakkahista kiitos Sun!
- Illoin, aamuin kunniasi
- julistaa he kanssa mun:
- vaimo, joka harmain hapsin
- viel’ on yhä seurani,
- sua ylistääpi lapsin,
- joille jakaa leipääsi.
- Päivän puuhiin iloisesti
- lähden luota vaimoni,
- halpaa ruokaa riemuisesti
- nauttii lapsilaumani;
- pöydän luona vesat tuoreet
- seisomassa nähdä voin;
- Herran teille mielet nuoret
- ohjaa hurskas puolisoin.
- Vanhemmat me rakkahasti
- rauhaisina istumme,
- katsoen kuin joutuisasti
- vaurastuvat lapsemme.
- Aamuin, illoin hartaudessa
- rukoilemme, ett’ei vaan
- meidän heiltä puuttuessa
- sua heiltä puuttuiskaan.
- Sä, mi ristin kivut kannoit,
- omiasi muistaen,
- ystävälles äidin annoit,
- äidillesi poikasen;
- pidä huoli hellä heistä,
- heidän orvoiks tultuaan;
- ken myös yksin jääpi meistä,
- häntä hoida murheessaan!
- Ero tulee puolisosta,
- veljestä; vaan taivahass’
- on taas koti. Toivon’ nosta
- sinne, elon Ruhtinas!
- Elo tää on lyhyt uni;
- siellä vast’ on kotini;
- siellä löydän kaivattuni
- autuaina ijäti.
Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.