Kotoiset tanhuat

Kotoiset tanhuat. Kirjoittanut Immi Hellén

Liekutan kehtoa aamuin ja illoin,

kotoiset tanhuat mieleeni silloin

muistuvat, ajatkin armaat.

Aurinko paistoihe ortemme alle,

kultia kylvi se kaikkialle. –

Nyt on mun päiväni harmaat.

Liekutan kehtoa neuloen sukkaa –

kotoiset tanhuat kasvoivat kukkaa.

– Taatto on turpeen alla.

Murheesta murtuihe äidin mieli,

veikkoni vetreän sota jo nieli,

siskot on maailmalla.

Tuuti ja teijaa, lapsi jo nukkuu,

ulkona lehdossa käköset kukkuu,

ilma on lämmin ja raukee.

Kärpänen ruudulla suristen lentää,

unetar tuutijan luoksekin entää –

kotoiset tanhuat aukee.

Kotoiset tanhuat, ah, mikä tuoksu,

ah, mikä nurmella leikki ja juoksu!

Kaikki on ennallaan siellä.

Taatto on kotona, äitikin elää,

kirkkaana siskosten naurukin helää. –

Unetar, viivähdä vielä!

1915.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.