Kotona jos olla vois!

Kotona jos olla vois! Kirjoittanut Lauri Soini

Pien mökki luona kuusien

Vain lemmitty on mulla.

Ain muistan korven vilpoisen,

Sen humun, hengen tuorehen;

Sinn’ syämen halaa tulla.

Kuin muinen siellä huiskisin

Ja kuusten virttä kuulisin.

Ma muistan lehdon raikkahan

Lehdillä liehuvilla

Ja muistan lahden rauhaisan,

Sen pinnan vienon loiskinnan

Ja ruohot rantamilla –

Jos siellä aina olla vois,

Se suurin onni mulle ois!

Ma muistan tuvan pienosen,

Sen lämmön leppoisimman

Ja äidin helman hellän sen

Ma muistan aina lämpösen

Ja katseen rakkahimman –

Oi, onni mulle nytkin ois

Jos äidin laulu korviin sois!

Jäi kotiin onni, kärsimään

Mun täytyi maailmalle;

On kaiho karvas matkassain,

Mut muistot lohdutuksenain

Ne seuraa kaikkialle –

Siis rintain huokaa: onni ois,

Oi, kotona jos olla vois!

1893.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.