Koulun vihkiäisissä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koulun vihkiäisissä.

Kirjoittanut Simo Korpela


I[muokkaa]

Miksi juhlavaatteissansa
Kansaa tänään kokoon käy?
Miksi arkitoimistansa
Kukaan huolivan ei näy?
Miksi kaikin ollaan näin
Hartaina ja paljain päin?
»Turhiin aikansa he tuhlaa,»
Äyhkii joku äkeissään.
Erehdyt, nyt toivon juhlaa
Toivein vakain vietetään.
Valo voittaa, väistyy yö,
Eteenpäin käy hengen-työ.
Vanhempain ja lasten huulet
Laulaa kevään laulua,
Vaikka syksyn kylmät tuulet
Riisti ruusut luonnolta,
Usviin rannat uppoaa,
Toivo mielet kirkastaa.
»Liekö toivollanne pohjaa,»
Empii epäilysten mies,
»Kansa pirstounut, ken ohjaa
Onnen valkamaan sun ties?
Halki usvain syksysään
Tuskin tähteäkään nään.»
Herra taivaan usvat poistaa,
Valkamaan vie oma työ,
Päivä kirkas vielä loistaa,
Vaikka nyt on meillä yö.
Itseemme ja Jumalaan
Oppikaamme luottamaan!
Keskell’ yön ja toivottuuden
Toivon juhlaa vietämme,
Sävel soi jo aamun uuden,
Jumalalta saapuu se.
Siksi kaikin ollaan näin
Hartaina ja paljain päin.

II[muokkaa]

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
Johdossa hellien hoitajatarten
Kotia, kansaa ja taivasta varten
Täällä te kasvatte, tai vahan viljat,
Niinkuin laaksossa valkeat liljat.
Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
Toivossa äidit tänne ne tuovat,
Täällä he tiedon lähteestä juovat,
Täällä he tajuuvat aattehen taikaa,
Täällä he oppivat mennyttä aikaa.
Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
Täällä he laulavat toivojen kieltä,
Täällä he oppivat Jumalan mieltä,
Hehkuen kuulevat pyhää ja suurta,
Inhoten kitkevät vääryyden juurta.
Pyhäkkö tää se on lapsien koti.
Täällä se kypsyy se toivojen kansa,
Joilla on oikeus oppahanansa,
Joidenka onnena onni on Suomen,
Joidenka aikana Suomess’ on huomen.

III[muokkaa]

Katson alha ja katson ylhä:
Etsin pyhäkön haltijaa.
Olo alhaalla on niin jylhä,
Pilvet taivahan varjostaa.
Mutta ylhäältä pilvein takaa
Sieltä löydän jot’ etseilen:
Siell’ on haltija, jok’ ei makaa,
Umpeen painu ei silmät sen.
Hän ne väijyjän vehkeet huomaa,
Kuulee hiipivän askeleet;
Hyvyys kaikki on Herran suomaa.
Kiitos, kaikki sä parhain teet!
Kesän helteessä heinäpellot
Taivaankasteesta virkoaa:
Taasen vienommin välkkyy kellot,
Loiston kirkkaamman kielo saa.
Näin se siunaus, minkä taivas
Lahjaks’ lapsille antaa maan,
Saattaa, kansa, sun työs ja vaivas
Onnen heelmiä kantamaan.
Kansa, astu nyt hartahana
Eteen Luojasi rukoillen:
Kättään että hän siunaavana
Pitäis päällä tään laitoksen!
Että karttuisi tietos, taitos,
Elpyis onnes ja autuutes.
Vihki, Herra, tää koululaitos
Asuinsijaksi itselles!


Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.