Koulun vihkiäisissä

Koulun vihkiäisissä. Kirjoittanut Simo Korpela

I

Miksi juhlavaatteissansa

Kansaa tänään kokoon käy?

Miksi arkitoimistansa

Kukaan huolivan ei näy?

Miksi kaikin ollaan näin

Hartaina ja paljain päin?

»Turhiin aikansa he tuhlaa,»

Äyhkii joku äkeissään.

Erehdyt, nyt toivon juhlaa

Toivein vakain vietetään.

Valo voittaa, väistyy yö,

Eteenpäin käy hengen-työ.

Vanhempain ja lasten huulet

Laulaa kevään laulua,

Vaikka syksyn kylmät tuulet

Riisti ruusut luonnolta,

Usviin rannat uppoaa,

Toivo mielet kirkastaa.

»Liekö toivollanne pohjaa,»

Empii epäilysten mies,

»Kansa pirstounut, ken ohjaa

Onnen valkamaan sun ties?

Halki usvain syksysään

Tuskin tähteäkään nään.»

Herra taivaan usvat poistaa,

Valkamaan vie oma työ,

Päivä kirkas vielä loistaa,

Vaikka nyt on meillä yö.

Itseemme ja Jumalaan

Oppikaamme luottamaan!

Keskell’ yön ja toivottuuden

Toivon juhlaa vietämme,

Sävel soi jo aamun uuden,

Jumalalta saapuu se.

Siksi kaikin ollaan näin

Hartaina ja paljain päin.

II

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.

Johdossa hellien hoitajatarten

Kotia, kansaa ja taivasta varten

Täällä te kasvatte, tai vahan viljat,

Niinkuin laaksossa valkeat liljat.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.

Toivossa äidit tänne ne tuovat,

Täällä he tiedon lähteestä juovat,

Täällä he tajuuvat aattehen taikaa,

Täällä he oppivat mennyttä aikaa.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.

Täällä he laulavat toivojen kieltä,

Täällä he oppivat Jumalan mieltä,

Hehkuen kuulevat pyhää ja suurta,

Inhoten kitkevät vääryyden juurta.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.

Täällä se kypsyy se toivojen kansa,

Joilla on oikeus oppahanansa,

Joidenka onnena onni on Suomen,

Joidenka aikana Suomess’ on huomen.

III

Katson alha ja katson ylhä:

Etsin pyhäkön haltijaa.

Olo alhaalla on niin jylhä,

Pilvet taivahan varjostaa.

Mutta ylhäältä pilvein takaa

Sieltä löydän jot’ etseilen:

Siell’ on haltija, jok’ ei makaa,

Umpeen painu ei silmät sen.

Hän ne väijyjän vehkeet huomaa,

Kuulee hiipivän askeleet;

Hyvyys kaikki on Herran suomaa.

Kiitos, kaikki sä parhain teet!

Kesän helteessä heinäpellot

Taivaankasteesta virkoaa:

Taasen vienommin välkkyy kellot,

Loiston kirkkaamman kielo saa.

Näin se siunaus, minkä taivas

Lahjaks’ lapsille antaa maan,

Saattaa, kansa, sun työs ja vaivas

Onnen heelmiä kantamaan.

Kansa, astu nyt hartahana

Eteen Luojasi rukoillen:

Kättään että hän siunaavana

Pitäis päällä tään laitoksen!

Että karttuisi tietos, taitos,

Elpyis onnes ja autuutes.

Vihki, Herra, tää koululaitos

Asuinsijaksi itselles!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.