Koulunjohtajan malja

Wikiaineistosta
Koulunjohtajan malja.

Kirjoittanut Arvid Genetz


Niinkuin korkea kuus, vesakossa mi sorjana seisoo,
Juuren juuttanut on Suomen maaemähän,
Runkopa suora ja huolametoin päin taivoa täyttää,
Latva se tuuhea on, leyhkeä-lehvähinen;
Ei sitä vuoren tuul’ voi taivuttaa tahi taittaa,
Toukat, maan matoset juuria jäytele ei;
Vaikkapa huuteellaan hopeoiki sen oksia talvi,
Ei kado silloinkaan virttymätöin viheryys;
Nuorna se vanhana viel’ yhä nuoria taimia suojaa,
Jotk’ ovat ympäri sen taajana kasvanehet;
Päivän paistoa lientävi vain, ei estele niiltä,
Ilmoa salpaa ei, myrskyjä murtavi vain,
Ihmenolapset myös, sen lehväin all’ asuvaiset,
Kuusen tuon huminaa tarkkana kuuntelevat:
Niin veli, ystävä Sie, joka seisot johtajanamme,
Nuor’ oot, murtumatoin, vaikka jo harmeni pääs;
Vaivoja vanhuuden, väsymyst’ et vielä Sä tunne,
Vuossata-neljännys vaikka jo vierinyt on
Siitä kun tuimistui Sinuhun tuo taivahan Ukko,
Kun «pedagoogiks» Sun sai viha Juppiterin.
Näet, kell’ ystävinään on Apollo, Minerva ja Dike,
Hänt’ ei haitata voi Juppiterin vihakaan;
Sullapa johtiminas tosi on sekä kauneus, oikeus
Siksipä aijan vuo ei Sua voittanut oo.
Oikea oot, kova et, vaan lempeä velttoudetta;
Lempeä kylvänyt oot, lempeä leikata saat.
Suomea lempinyt oot, opetellut lapsia Suomen,
Suomi se määränäs on, voimas on inhimisyys.
Kauvan siis eläös, suvun uuden nousua nähkös,
Jossa jo yhtyvä on Suomen mieli ja kiel’!

18 28/4 83.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.