Koulusta eroaville tovereille
Ulkoasu
Koulusta eroaville tovereille. Kirjoittanut anonyymi |
- Tuolla lahden laitehella
- Suojassa on saarien
- Sorjan niemen kainalossa
- Valkamainen rauhainen.
- Syrjäisestä sijastaan
- Sit’ ei juuri huomaakkaan.
- Raivomyrskyn riehuvaisen
- Sen ei voima sinne näy,
- Eikä aallot vaahtopäiset
- Tyrskyinensä tänne käy.
- Tyyn’ on lahden pinta vaan
- Rauhaisana levossaan.
- Työtä täällä kuiten tehdään,
- Toimetta ei ollakkaan,
- Kirvehiä heilutetaan,
- Puuhatahan uutteraan
- Vaikkei kalske kuulukkaan
- Kauas muuhun maailmaan.
- Aluksia siellä syntyy
- Joukoin lukemattomin,
- Niitä sitte varustellaan
- Valtamerten myrskyihin.
- Lakkaamatta käypi työ,
- Lepoa suo tuskin yö.
- Ja kun taasen alusjoukko
- Valmihiksi saatu on,
- Siitä vast’ on valkamassa
- Ilo, riemu rajaton;
- Kaikuessa laulujen
- Lasketaan ne vetehen.
- Kiiltävinä, uljahasti,
- Puhtahine purjeineen
- Suuntaavat ne satamasta
- Kauas maahan etäiseen.
- Kautta myrskyin, pauhuin vie
- Ulappainen, aava tie.
- Niin ne kaikki eri teitä
- Hajoavat maailmaan,
- Mikä ompi vakavana,
- Mikä horjuu kulussaan,
- Mutta kaikki kuitenki
- Yhä eespäin pyrkivi.
- * * *
- Tämän, veikot, oottekin juuri
- Te valkaman venhoja vaan;
- Ja te nyt pois aiotte täältä
- Ulos aavalle purjehtimaan.
- Tämä helmansa suojassa kätki
- Ja autteli vaarassa ain’,
- Sepä myös opin antoi ja tiedot
- Asehiksi ja oppaiksi vain.
- Elon myrskyjen taistohon teidät
- Nyt tuuli ja purjehet vie,
- Ulapalla ja vaarojen kautta
- Yhä kulkevi huojuva tie.
- Joka puolella uhkaavi niellä
- Ja suistoa turmiohon
- Salavirtojen pyörtehet viekkaat –
- Kariloita vaan matkanne on.
- Mut jos ompi Hän perämiesi,
- Mi myrskytki hillitä vois,
- Elon Herra jos kulkunne johtaa,
- Hän vaaratki torjuvi pois.
- Läpi viekkahan maailman pauhun
- Te oikeahan satamaan
- Kodin rauhasan saavutte helmaan
- Jos te Hänt’ yhä seuraatte vaan.
Eetu.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.