Kouluvihko

Kouluvihko Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Mikä mahtaja vuosien virtaan

lepokohdan loisikaan?

Ajan tarttua vinhaan pirtaan

kuka kuoleva voisikaan –

sekunniksiko siepata ehdin,

pidättää unen köysin sen?

Minä kouluvihkoa lehdin –

romukirstusta löysin sen.

Siis neljäkymmentä vuotta

– pidättää miten taisinkaan! –

veti kuoloa päin ajan nuotta.

Se tottako laisinkaan?

Heräs vastahan valoon heljään

hän lapsuuden aamunaan,

joka kymmeneensä neljään

kavahtaa nyt haamunaan!

Vuoskymmenet kuoloa päin mä

siit’ ehdinkö kulkea,

kun kouluiltaan jäin mä

ja silmäni sulkea

juur ennätin lepoon vuoteen?

Olen vasta herännyt –

lisäks viiteentoista vuoteen

viiskolmatta kerännyt!

Unennopsaan kuinka siirsi

ajan virta lainettaan!

Hän, poika, illalla piirsi

tätä kouluainettaan

sen koululaukkuunsa pannen,

levolle ehtien.

Miten? Yhdess’ yössäkö kannen

sini virttyi? Lehtien

silopinta on homeen ja tomun

ja toukkien nuolema!

Yön aikana joukkoon romun

vihon viskasko kuolema?

Romukirstusta nytkö sen nosti

omin sormin vainaja?

Omituista: vihkosen osti

myös kirjanpainaja!

Tää aamu lie aaveaamu

ja kouluainettaan

viistoistavuotias haamu

ja laulajan mainettaan

nelikymmenvuotias selaa

näin romukopallaan.

Ajan kummitus kujeillen pelaa

vuoskymmennopallaan..

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.