Kova pää
| Kova pää. Kirjoittanut Olli Wuorinen |
- Kun äiti A:ta ensimäistä
- Opetti mua ääntämään,
- Mä satuin pääni kääntämään, –
- Silmäilin kissaa leikkiväistä, –
- Mieleeni jäi vaan nuhde tää:
- ”Laps-rukka, sull’ on kova pää!”
- Sen jälkeen koulumestar-ukko
- Mua opetti kuin kelpo mies!
- Löi päähän, jotta tuns ja ties
- Pään laadun! Sitten hivus-tukko
- Kourassa hartaast’ äännähtää:
- ”Voi lurjus, sull’ on kova pää!”
- Jouduinpa rippikoulun ikään,
- Mä lukkarille määrättiin;
- Taas pääni tarkoin tutkittiin:
- ”Sun päähäs ei vaan pysty mikään,” –
- Näin kanttorimme ärjähtää, –
- ”Voi konna, sull’ on kova pää!”
- Nyt vasta mieleheni entää:
- Kaikk’ kirjat vieköön emä hiis!
- Mä soturiksi riennän siis!
- Jos luoti otsahani lentää,
- Se siitä varmaan syrjähtää,
- Kun mull’ on hirmun kova pää!
Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.