Kova pää

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kova pää.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Kun äiti A:ta ensimäistä
Opetti mua ääntämään,
Mä satuin pääni kääntämään, –
Silmäilin kissaa leikkiväistä, –
Mieleeni jäi vaan nuhde tää:
”Laps-rukka, sull’ on kova pää!”
Sen jälkeen koulumestar-ukko
Mua opetti kuin kelpo mies!
Löi päähän, jotta tuns ja ties
Pään laadun! Sitten hivus-tukko
Kourassa hartaast’ äännähtää:
”Voi lurjus, sull’ on kova pää!”
Jouduinpa rippikoulun ikään,
Mä lukkarille määrättiin;
Taas pääni tarkoin tutkittiin:
”Sun päähäs ei vaan pysty mikään,” –
Näin kanttorimme ärjähtää, –
”Voi konna, sull’ on kova pää!”
Nyt vasta mieleheni entää:
Kaikk’ kirjat vieköön emä hiis!
Mä soturiksi riennän siis!
Jos luoti otsahani lentää,
Se siitä varmaan syrjähtää,
Kun mull’ on hirmun kova pää!


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.