Kreivi Buxhövdenin julistus Lemun taistelun johdosta

Kreivi Buxhövdenin julistus Lemun taistelun johdosta.

Julkaissut A. R. C.

Seuraava venäläisen ylipäällikön antama julistus vuosien 1808 — 1809 sodan ajalta on tosin ilmestynyt painettuna suomeksikin, mutta on se niin perin harvinainen, ettei esim. kuuluisan suomenkielisen kirjallisuuden tuntijan F. W. Pippingin onnistunut saada sitä käsiinsä. Yliopistomme kirjastossa löytyy kyllä nykyjään yksi kappale mainittua julistusta ja arvatenkin on se tavattavissa joissakin kirkonarkistoissa, ainakin Länsi-Suomessa. Olemme löytäneet käsinkirjoitetun kappaleen tätä julistusta Suomen Valtioarkistossa Suomen sotaa 1808—1809 käsittävässä kokoelmassa sarjassa ”Kungörelser utfärdade af ryska öfverhetspersoner”. Vastaavan ruotsinkielisen kappaleen on Schauman painattanut kokoelmaansa Åttioåriga Minnen siv. 63.

JULISTUS

Siitä johdatuxesta, kun näinä päivinä on tapahtunut, koska Ruotzin Sotaväki ilman peränajatusta ja onnettomasti eteensä otti, ei kaukana Turun kaupungista astuman ylös maalle, ja murhenpidosta tämän maan parahasta, joka sen voimallisen Venäjänmaan kanssa eroittamattomasti on yhdistetty, olen minä vaadittu neuvomaan yhteistä kansaa yhdestä suurimmasti painavasta asiasta Vaarinottatnaan:

Niin pian kuin kanonein ambuminen tjetä annoi vihollisen olevan saapuvilla, kokounnui Wäki joukottain, muutamat nähtin muttamalla kaduilla, toiset mäkein päällä ymbäri kaupungia, jaa, muutamat, kuin on peräti kamala asia, olit saapuvilla itze sotaplatsilla, verta haavoitetuista ja kuoletetuista vuotaisa, josta mahdollisesti taidais ylösnosta se epäluulo, että he ovat kylläkin järjettömät niinkuin Spionit eli vakojat, eli muutoin enämmin eli vähemmin laitettavasta, ehkä peräti turhaan, ottamaan osaa sodasa ja jos sen kaldaiset kauhistavat tarkoituxet olisit töillä osottaneet, että yxi osa kansa olis luvattomasti koonnut itzensä yhteen, niin olis siitä ei ainoastansa heidän itze ylitzensä, mutta myöskin kaupungin viattomain asuvaisten ylitze seurannut hirmuisin onnettomuus sen Armejan oikian ja peljättävän koston kautta, joka, palkaxi ystävyden ja suojeluxen edestä, olis aivottu petoxen uhrixi, josta välttämättömästi ryöstäminen ja murha olis ylöstullut, ja kaupungi ilman estämätä muutamain hetkein sisällä tuftkaxi muutettu.

Estämisexi, ettei niin monda tuhatta ihmistä sillä tavalla tulis köyhyteen ja viheliäisyteen syöstyxi on jokaisen velvollisus neuvoa peräänajattelemattomia, estää häijynilkisiä yhteistä tyvendöä turmelevaisia, ja ilmoittaa heidän ilkiätä edesottamistansa.

Kuinga paljon Keisarillisen Armeijan Päämiehet ahkeroitzevat vähendää Sodan hävityxiä, taittan ilman moninaisia todistuxia, muiden seasa nähdä siitä että ehkä Sveaboria ahdistettaisa Batterijejä sopivaisimmasti olis taittu rakendaa Helsingforsin puolelle, niin ei sitä kuitengan tahty, ettei kaupungi ja sen Asuvaiset Stykkein ambumisen kautta olisi tullet vahingosta kärsimään. Koska Ruotzin nuoret officerit muutamista kanon-slupeista turhaspäiten heitit Uuteenkaupungiin luoteja, jotka kuoletit muutamia viattomia Vaimoja ja Lapsia, veit Keisarilliset officerit ensin Sotaväkensä ulos kaupungista, ja sitten ajoit heitä pakoon menemään.

Jos se enimmäxi osaxi vaadituista Talonpojista koottu Ruotzin armeja, ehkä se liki Turkua on kadottanut paljo officereja, Soldateja ja aloxia, vielä taidais nostaa sotaa, niin tulevat edellämainitut peräänajattelemattomat eli häjynilkiset tämän kautta kovasti varoitetuxi, ei niinkuin mjelipuolet ambumisen eli tappeluxen alla jättämään kotonsa, kokouudumaan kaduilla, vielä vähemmän menemään Sota-paikalle, jos he tahtovat välttää, ettei heidän kanssansa menetellä niinkuin kapinannostajitten kanssa, mutta pitä jokaisen niinkuin tämän kaupungin valistetut Asujat tekivät pysymään siinä työsäkotona kuin heidän tulee tehdä ja luvallinen on, jota ne ei taidal aiminlyödä kuin muistavat, kuinga mahdotoin se on Ruotzin Kuningalle heidän apunsa kautta ylöspitää tätä Englandin apurahain edästä nosnutta Sotaa, ja josta ei heillä ikänänsä ole yhtäkään etusutta, vaan he sitä vastan, ilman toivota, antavat hengensä ja omaisuudensa aldixi, ja ottavat osaa niiden onnettomudesa, joidenga pellot ja niitut valittin maalle astumisen paikoixi, ja joiden puuhuoneista ambuminen varjelis pakoon menemistä, ei ajatellen,että sotaväen marssein kautta tulevat kylvetyt maat tallatuxi ja ryöstetyt huonät valkialla poltetuxi.

Turusa s. 12/24 p. Kesä-kuusa 1808.

Greivi Buxhoevden.

Lähde: Historiallinen aikakauskirja, N:o 6, 1907, s. 237–238.