Krenatöörit (1905)
| Krenatöörit. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin,
- Oli kumpikin Venäjän vanki.
- Mut kun he pääsevät Saksaan näin,
- He sieltä ei lähtöön hanki.
- He murheita kuulivat Ranskasta juur:
- Peri hukka jo voittajanki,
- Oli lyöty ja pirstottu armeija suur, –
- Ja keisari, keisari vanki.
- Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
- Kun tiedot surkeat saavat;
- Ja toinen ääns: ”Oi, tuskiain,
- Miten polttavat vanhat haavat!”
- Mut toinen ääns: ”Taru loppuun soi,
- Ja voisin kanssas kuolla,
- Mut mulla on vaimo ja lapset, oi,
- Jotk’ kaukana nääntyy tuolla.”
- ”Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
- Voin uhrata rakkaimmanki;
- Jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, –
- Oi, keisari, keisari vanki!
- ”Suo mulle palvelus viimeisin,
- Jos nyt tää päättyy vaiva;
- Ota kanssasi Ranskaan ruumihin’,
- Sa hautani Ranskaan kaiva.
- ”Tää kunniaristi rinnallein
- Sa pannos arkkuun myötä
- Ja laske pyssy vierehein
- Ja miekka vyölle vyötä.
- ”Niin makaan vait ja kuuntelen vaan,
- Kuni vartia korvin vaisuin,
- Kunis tykkien jyskehen kuulla saan
- Ja kapsetta ratsujen raisuin.
- ”Yli hautani keisari ratsastaa,
- Ma huomaan joukkojen ahdon;
- Taas haudasta nousen ja puolustaa
- Sua, keisari, keisari tahdon!”
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.