Kristityt valloittavat maureilta Alhaman

Kristityt valloittavat maureilta Alhaman (Liittyy Granadan v. 1482 tapahtuneeseen valtaukseen) Kirjoittanut anonyymi

Suom. Otto Manninen.

Maurilaisten kuningaspa

halki kiiruhti Granadan,

portilta Elviran ehti

portille jo Vivarramblan.

Kirje kuninkaan on saama,

ett’ on vallattu Alhama.

      Oma, ah, Alhama!

Tuleen tuiskasi hän kirjeen,

tuojan tappoi, iski maahan,

kourin kiskoo hapsiansa,

parranhaiventansa raastaa,

muulin sotaratsuun vaihtaa,

nousee taistosatulaansa,

Zacatinin tietä kohoo

kukkulalle jo Alhambran,

toitotuttaa hopeaisin

torvin, toitottimin kauas,

jotta kutsun maurit maillaan

kuulis ajaessaan auraa.

      Oma, ah, Alhama!

Neljin viisin, vitkoin katkoin

karttui parvi suuri; haastaa

Allahin nyt palvelija,

väkiparta, vanha, harmaa:

»Miksi, kuningas, sa meidät

tänne kutsuit, kaiken kansan?»

»Suurest’, ystävät, Alhaman

häviöstä tiedon saamaan.»

      Oma, ah, Alhama!

»Oiva kuningas, sep’ oikein,

oikein sulle, parhaiks aivan!

Surman sult’ Abencerragit,

kuolon kukka sai Granadan;

tänne luopioita laskit,

Cordoban sa kuulun saastaa.

Siksi, kuningas, nyt siedät

koston kaksin verroin raskaan,

kukistut kuin valtakuntas,

raunioiksi jää Granada.»

      Oma, ah, Alhama!

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.