Kristityt valloittavat maureilta Alhaman
Ulkoasu
Kristityt valloittavat maureilta Alhaman (Liittyy Granadan v. 1482 tapahtuneeseen valtaukseen) Kirjoittanut anonyymi |
Suom. Otto Manninen. |
- Maurilaisten kuningaspa
- halki kiiruhti Granadan,
- portilta Elviran ehti
- portille jo Vivarramblan.
- Kirje kuninkaan on saama,
- ett’ on vallattu Alhama.
- Oma, ah, Alhama!
- Tuleen tuiskasi hän kirjeen,
- tuojan tappoi, iski maahan,
- kourin kiskoo hapsiansa,
- parranhaiventansa raastaa,
- muulin sotaratsuun vaihtaa,
- nousee taistosatulaansa,
- Zacatinin tietä kohoo
- kukkulalle jo Alhambran,
- toitotuttaa hopeaisin
- torvin, toitottimin kauas,
- jotta kutsun maurit maillaan
- kuulis ajaessaan auraa.
- Oma, ah, Alhama!
- Neljin viisin, vitkoin katkoin
- karttui parvi suuri; haastaa
- Allahin nyt palvelija,
- väkiparta, vanha, harmaa:
- »Miksi, kuningas, sa meidät
- tänne kutsuit, kaiken kansan?»
- »Suurest’, ystävät, Alhaman
- häviöstä tiedon saamaan.»
- Oma, ah, Alhama!
- »Oiva kuningas, sep’ oikein,
- oikein sulle, parhaiks aivan!
- Surman sult’ Abencerragit,
- kuolon kukka sai Granadan;
- tänne luopioita laskit,
- Cordoban sa kuulun saastaa.
- Siksi, kuningas, nyt siedät
- koston kaksin verroin raskaan,
- kukistut kuin valtakuntas,
- raunioiksi jää Granada.»
- Oma, ah, Alhama!
Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.