Kronikan katkelma

Kronikan katkelma. Kirjoittanut Eetu Salin

Sainpa tuonne tyrmähäni

Vähän viestiä, vihiä,

Kuiskehia hiukan kuulin,

Ett’ on uros uusi noussut,

Taasen saanut tietoniekka

Tuolta tuulien takoa,

Vihurien viimaisien.

Tiedon tuosta saatuani,

Tarinan kun tai’an kuulin,

Tulin tuumihin totisiin.

Vakavaksi veti varsin.

Mutta muistin miettiessä,

Mitatessa miehen mieltä,

Miten meiltä muinen Matti,

Kuinka kuulu Kurikkamme,

Kauvas kaikkosi kovasti,

Järin jätti meidät tänne,

Kun ei siipiä suvaittu,

Löyhähdyksiä lellitelty.

Etelähän ensin enti,

Sieltä läntehen livahti,

Sointuja sovittamahan,

Uraa uutta aukomahan.

Vaan kun eivät soinnut synny,

Ura uusi aukeakaan,

Tuolla tuulien takana,

Ihan ilman reunan alla.

Niin sai Matti taasen tänne,

Tulla Suomehen tohahti,

Virsiä virittämähän,

Elämätä elvyttämään.

Mutt’ ei velhot virret vedä,

Hölynpöly ”kristalloitu”.

Muistin vielä kuinka meiltä

Myrsky nieli jäyhän miehen,

”Sturm und Drang”^[1] vei tohtorveikan,

Aivan yli Atlannista,

Leipämaille suuren lännen.

Siell’ kun sitten jonkun vuoden

Suomalaisten sorkki suita,

Hampahia hellitteli,

Huohotteli hänkin jälleen

Tuhmaan Suomehen takasin,

Hävyttömään Helsinkiimme.

Ja kun mies ol’ merta nähnyt,

Maata myöskin läntin, kaksi,

Tuulta tuimoa kokenut,

Tohtoriksi tituloittu,

Niin sai päähän aimo tuuma,

Tuuma suuri –, suur kun mieskin:

Viisautta jakaa viljoin,

Oikein oppia kosolta,

Työntää noihin tomppeleihin,

Hölmöpäihin Helsingissä.

Eikä siinä vielä kyllin,

Liian paljon laisinkana

Tointa ollut tohtorille,

Tannerille taitavalle,

Aakkosista aivan alkain

Akateemikoksi asti,

Yks’ kaks’ vääntää ylös kaikki,

Tietäväksi varsin tehdä,

Jott’ ois joutanut jorolle

Koulut kaikki kirjoinensa,

Kaavoinensa, kampsuinensa,

Saanut vaan kun mies ois moinen

Tiedon taikasauvaa hoitaa.

Noin toi tohtor suuret tuumat,

Tai’at vallan tai’ottomat,

Tullessansa meille tuolta

Maasta humpuugin ja homman,

Löyhähdysten kaikellaisten.

Vaan ei siinä vielä kaikki

Suuret tuumat tohtorveikan,

Tiedot, taidot Tannerimme.

Kirkastunut hälle vielä

Niin ol’ selväksi ”ku pläkki”,

Kuinka turhia touhuja

Sosialistein puuhat ratki,

Olletikin osuuskaupat.

Tulos muka saatais sama,

Aivan ihan änkkymättä,

Pienen sormen liikkumatta,

Porvareille vaan kun työmme,

Nurkumatta ensin myömme

Ostain heiltä renkais roskat, –

Tohtorveikka – –!

1. ”Myrsky ja kiihko”.

Lähde: Salin, Eetu 1909: Tyrmässä. I. Osuuskunta Kehitys r. l., Pori.