Kruunaus

Kruunaus Kirjoittanut Heinrich Heine

Te laulut! Hyvät lauluni!

Nyt nouskaa! Asestaikaa!

Torvia soittakaa,

kilvelle nostakaa

tää nuori tyttö,

sydämeni valtiatar,

mun kuningattareni.

Terve! Nuori valtiatar!

Otan auringolta

tuon punakirkkahan kullan,

teen otsalehden,

painan sen päähäsi pyhään.

Sinisilkistä liehuvan taivahan teltan,

missä timantit yön säkenöivät,

palan kalliin leikkaan,

kruunausviittana käärin sen

ympäri ylpeän olkapääsi.

Sua palvelemaan

panen sonetit kankea-pukuiset,

kolmisoinnut korskat

ja kohteliaat säe-kahdeksikot.

Hovijuoksijas olkoot mieleni juohteet,

hovinarrisi mieleni väikkyvät kuvat,

ja airut, min kilvessä naurava kyynel,

olkoon lauluni leikki.

Mutta ma itse, valtiatar,

eessäsi maahan vaivun

ja kunnioittaen ojennan sulle

samettipatjalla punaisella

sen järki-vähän,

min säälistä minulle jätti vielä

sun valtasi edeltäjätär.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.